Villafranca de Xira

Täksi päiväksi luvattiin ukkosta ja sadetta, joten lähdin kävelemään varhain aamusta. Huoneessa söin eväitäni, pakkasin rinkan ja ripeästi matkaan.

Majatalon isäntä piirsi oikein kartan, että löydän reitille. Kolmen liikenneympyrän jälkeen piti tulla rautatie. Jotenkin niissä ympyröissä sekoilin ja käännyin ennen aikojaan oikealle. Ainuttakaan opastemerkkiä en nähnyt. Alkoi tuntua, että nyt olen ties missä. Oli sentään kahvila auki, joten sain aamun kahvikupposeni ja kysyttyä reittiä. Mutta voi kun ne puhuvat vain portugalia, en ymmärrä mitään. Lähden sitten vaan kulkemaan suuntaan jonne viittilöivät. Ja tulenkin takaisin majatalon isännän reitille ja taas jollekin liikenneympyrälle. Mitään merkkiä en nähnyt missään vieläkään. Mutta uskon nyt, että eteenpäin vaan.

Mukavan viileää oli kuitenkin kävellä. Selän takana synkät pilvet pistivät kiiruhtamaan. 

Valtava autoliikenne, varovainen sain olla ja tarkkana mihin astun.

Tällaisia opastemerkkejä etsin. Vasta muutaman kilometrin jälkeen niitä alkoi näkyä, mutta aika harvakseltaan kuitenkin.

No nyt helpotti, kun tulin jälleen Tejo-joen varrelle.

Täällä jo kevyt astella ja nyt selkeä reitti edessä eikä liikennemelua. Ihmiset reippailevat täällä vauhdikkaasti. Liikkeellä on paljon pyöräilijöitä ja kävelijöitä. Ja kaikilla kaunis rusketus.

Tässä piti vähän miettiä, että miten pääsen radan toiselle puolelle majapaikkaani. Ei kun taas kysymään. No olisihan pitänyt tajuta että hissillä ensin ylös ja taas hissillä alas. Kieltä en ymmärtänyt, mutta viittilöinnistä kyllä hoksasin.

Tulin siis yllättävän varhain hostelliin. Hyvä niin, tulee levättyä, sillä huomenna on 20 kilometrin etappi edessä.

Vähän hankalaa ja hidasta on puhelimella  blogia päivittää. Kiitos ihanista kommenteista ja viesteistä, niitä on ollut mukava illan tullen lukea.