Syyslomailua, osa VII/XI: Glowe–Lohme–Hagen–Glowe

Tarkoituksemme oli yöpyä kolme yötä Glowessa, mutta kun oli lauhaa, poutaista ja aurinkoista, emme raskineet vielä jatkaa muualle, vaan varattiin kaksi yötä lisää.

Saimme ensimmäisestä kerroksesta pienemmän huoneen pienemmällä parvekkeella. Se sopi mainiosti, nimittäin ensiksi varattu huone tuntui liian isolta parvekkeineen päivineen. 

Ihmeen hyvin toivuin eilisestä tarpomisesta. Mieltä jäi hiveltämään rantakivikon kauniit näkymät, joita riitti minne vain katsoinkin. Tosin etupäässä oli katsottava kiviin ja paikkaa mihin asettaa jalkansa. Niinpä, päivän näkymät, koettelemukset ja fiilingit jäivät pitkäksi aikaa mieleeni. 

Seuraavana päivänä kaunis ja poutainen sää jatkui. Taas oli päästävä kiireen vilkkaan liikkeelle. Ajoimme Lohmeen, lähelle kävelyreittiä, josta kävelin Hagenin parkkipaikkaan. Siellä tavattaisiin ja murkinoitaisiin. 

Autosta kun pääsin ulos varmistin heti kohdalle osuvalta pariskunnalta reitin, etten vain lähtisi väärään, vastakkaiseen suuntaan. Sain hyvät ohjeet, ei kun menoks. Reitti oli jälleen kerran aivan satumainen – niin toisenlainen kuin kotosuomessa – leveä polku, jyhkeät pyökit molemmin puolin reittiä, kelottuneita runkoja pystyssä ja kaatuneina pitkin ja poikin, kuin tukea hakeakseen. Mitä maailmaa, tämä oikein on, totta vai unta… tuumasin. 

Reitillä oli vilkasta, kaiken ikäisiä pyyhälsi ohitseni tai tuli vastaan joko kävellen tai juosten. Ovat kai tottuneet reitin kauneuteen toisin kuin minä: pysähtelin näet lumoutuneena tavan takaa ihastelemaan ja puhelimellani valokuvamaan alati antavia näkymiä. 

Kävelin Nationalpark Jasmundissa Stubbenhöreen ja Königstuhlin parkkipaikalle. Meinasin että jos Ralf tulisi sinne Hagenista. Puhelimessa ei ollut kenttää, en saanut viestitettyä, että autoilla ajo Königstuhlin oli kielletty, vain bussit pääsivät portille.

Hetken katselin ihmisvirtaa busseista ja pitkää, pitkää jonoa lippuluukulle. Päätin sitten lähteä kävelemään Hageniin opasteita seuraten. Pari kilsaa olin kävellyt kun Ralf viestitti: ”Missä olet?” Sanoin tulevani Hagenin parkkipaikalle, että kävele vastaan, hieno reitti. 

Reitillä sitten tavattiinkin. Hagenissa lyhyen kahvipaussin jälkeen ajettiin Lohmen keskustaan, sinne missä Ralf oli eilen odotellut minua. Kauniissa paikassa olikin varttunut ja kahvitellut, hieno aurinkoinen näkymä siinsi ympärillä.