Syyslomailua, osa VIII/XI: Glowe–Lohme–Hagen–Sassnitz–Glowe

 Koitti viimeinen päivä Glowessa. Halusin vielä tällä upealla Rügen-saarella jonkin kävelypätkän tehdä. Suunnittelin kävellä eilistä reittiä Lohmesta Hageniin ja jatkaa sieltä kävelyä paussin jälkeen Sassnitziin. Mutta eipä toteutunut kävely aivan Sassnitziin saakka.

Aikani taivallettuani Nationalpark Jasmundin pyökkimetsän upealla reitillä ja jälleen näkymiä ihastellen ajattelin kävellä toista tietä kuin eilen ja käännyin oikealle. Reitti osoittautui toisenlaiseksi: oli kapea ja hämärä, muita kävelijöitä ei näkynyt. 

Pikkuhiljaa epävarmuus hiipi, tulenkohan lainkaan Hageniin. Kaiken kaikkiaan olin kävellyt jo toista tuntia, ehkä ylikin kun tulin lähelle taloa, jota ei pitänyt olla mailla halmeilla. Miten sattuikin, että pyöräilijäpariskunta tuli vastaan. No, heiltä tiedustelemaan sijaintia. – Olet kulkenut opasviitan ohi, sanoivat, mutta ei hätää, et ole kaukana. Mies kaivoi ison kartan esille ja siitä katsottiin, ja siitä hän näytti missä olen ja että minun on palattava takaisin ja jatkettava sitten suoraan. Noin puolitoista kilometriä olin poikennut sivuun varsinaisesta reitistä. 

Ralf oli jo odotellut tovin Hagenin parkkipaikan läheisyydessä. Hän sattui olemaan juuri siinä reitin päässä, johon ilmestyin, sinne kun johtaa useampi kävelyreitti.

Oltiin jo reippaasti iltapäivän puolella. Kahvittelu venyi, sää viileni, tuuli yltyi, kello kävi, niin meinasin että päivän kävely saa nyt riittää, kilometrejäkin oli kertynyt kylliksi. 

Ajatettiinkin sitten Hagenista autolla Sassnitzin satama-alueelle. Siellä kävelykadulla oli vilkasta flaneerausta ja leppoisaa meininkiä. (Alla pari Ralfin ottamaa kuvaa.)

Illemmalla ruokailtiin Glowessa viimeisen kerran suht lähellä majapaikkaamme sijaitsevassa italialaisessa ravintolassa.

Suurenmoinen päivä oli tämäkin. Seuraavana aamuna jatkoimme matkantekoa Rostockiin.

Syyslomailua, osa VII/XI: Glowe–Lohme–Hagen–Glowe

Tarkoituksemme oli yöpyä kolme yötä Glowessa, mutta kun oli lauhaa, poutaista ja aurinkoista, emme raskineet vielä jatkaa muualle, vaan varattiin kaksi yötä lisää.

Saimme ensimmäisestä kerroksesta pienemmän huoneen pienemmällä parvekkeella. Se sopi mainiosti, nimittäin ensiksi varattu huone tuntui liian isolta parvekkeineen päivineen. 

Ihmeen hyvin toivuin eilisestä tarpomisesta. Mieltä jäi hiveltämään rantakivikon kauniit näkymät, joita riitti minne vain katsoinkin. Tosin etupäässä oli katsottava kiviin ja paikkaa mihin asettaa jalkansa. Niinpä, päivän näkymät, koettelemukset ja fiilingit jäivät pitkäksi aikaa mieleeni. 

Seuraavana päivänä kaunis ja poutainen sää jatkui. Taas oli päästävä kiireen vilkkaan liikkeelle. Ajoimme Lohmeen, lähelle kävelyreittiä, josta kävelin Hagenin parkkipaikkaan. Siellä tavattaisiin ja murkinoitaisiin. 

Autosta kun pääsin ulos varmistin heti kohdalle osuvalta pariskunnalta reitin, etten vain lähtisi väärään, vastakkaiseen suuntaan. Sain hyvät ohjeet, ei kun menoks. Reitti oli jälleen kerran aivan satumainen – niin toisenlainen kuin kotosuomessa – leveä polku, jyhkeät pyökit molemmin puolin reittiä, kelottuneita runkoja pystyssä ja kaatuneina pitkin ja poikin, kuin tukea hakeakseen. Mitä maailmaa, tämä oikein on, totta vai unta… tuumasin. 

Reitillä oli vilkasta, kaiken ikäisiä pyyhälsi ohitseni tai tuli vastaan joko kävellen tai juosten. Ovat kai tottuneet reitin kauneuteen toisin kuin minä: pysähtelin näet lumoutuneena tavan takaa ihastelemaan ja puhelimellani valokuvamaan alati antavia näkymiä. 

Kävelin Nationalpark Jasmundissa Stubbenhöreen ja Königstuhlin parkkipaikalle. Meinasin että jos Ralf tulisi sinne Hagenista. Puhelimessa ei ollut kenttää, en saanut viestitettyä, että autoilla ajo Königstuhlin oli kielletty, vain bussit pääsivät portille.

Hetken katselin ihmisvirtaa busseista ja pitkää, pitkää jonoa lippuluukulle. Päätin sitten lähteä kävelemään Hageniin opasteita seuraten. Pari kilsaa olin kävellyt kun Ralf viestitti: ”Missä olet?” Sanoin tulevani Hagenin parkkipaikalle, että kävele vastaan, hieno reitti. 

Reitillä sitten tavattiinkin. Hagenissa lyhyen kahvipaussin jälkeen ajettiin Lohmen keskustaan, sinne missä Ralf oli eilen odotellut minua. Kauniissa paikassa olikin varttunut ja kahvitellut, hieno aurinkoinen näkymä siinsi ympärillä.