Syyslomailua, osa VIII/XI: Glowe–Lohme–Hagen–Sassnitz–Glowe

 Koitti viimeinen päivä Glowessa. Halusin vielä tällä upealla Rügen-saarella jonkin kävelypätkän tehdä. Suunnittelin kävellä eilistä reittiä Lohmesta Hageniin ja jatkaa sieltä kävelyä paussin jälkeen Sassnitziin. Mutta eipä toteutunut kävely aivan Sassnitziin saakka.

Aikani taivallettuani Nationalpark Jasmundin pyökkimetsän upealla reitillä ja jälleen näkymiä ihastellen ajattelin kävellä toista tietä kuin eilen ja käännyin oikealle. Reitti osoittautui toisenlaiseksi: oli kapea ja hämärä, muita kävelijöitä ei näkynyt. 

Pikkuhiljaa epävarmuus hiipi, tulenkohan lainkaan Hageniin. Kaiken kaikkiaan olin kävellyt jo toista tuntia, ehkä ylikin kun tulin lähelle taloa, jota ei pitänyt olla mailla halmeilla. Miten sattuikin, että pyöräilijäpariskunta tuli vastaan. No, heiltä tiedustelemaan sijaintia. – Olet kulkenut opasviitan ohi, sanoivat, mutta ei hätää, et ole kaukana. Mies kaivoi ison kartan esille ja siitä katsottiin, ja siitä hän näytti missä olen ja että minun on palattava takaisin ja jatkettava sitten suoraan. Noin puolitoista kilometriä olin poikennut sivuun varsinaisesta reitistä. 

Ralf oli jo odotellut tovin Hagenin parkkipaikan läheisyydessä. Hän sattui olemaan juuri siinä reitin päässä, johon ilmestyin, sinne kun johtaa useampi kävelyreitti.

Oltiin jo reippaasti iltapäivän puolella. Kahvittelu venyi, sää viileni, tuuli yltyi, kello kävi, niin meinasin että päivän kävely saa nyt riittää, kilometrejäkin oli kertynyt kylliksi. 

Ajatettiinkin sitten Hagenista autolla Sassnitzin satama-alueelle. Siellä kävelykadulla oli vilkasta flaneerausta ja leppoisaa meininkiä. (Alla pari Ralfin ottamaa kuvaa.)

Illemmalla ruokailtiin Glowessa viimeisen kerran suht lähellä majapaikkaamme sijaitsevassa italialaisessa ravintolassa.

Suurenmoinen päivä oli tämäkin. Seuraavana aamuna jatkoimme matkantekoa Rostockiin.

Syyslomailua, osa IV/XI: Landskrona–Ystad–Sassnitz–Glowe, Rügen-saari

Ennusteen mukaan päivästä tulisi poutainen, ja niin tulikin, vain jokunen sadekuuro matkalla Ystadiin. Hyvissä ajoin olimme tienpäällä, jotta ehtisi astella Ystadin keskustassa ennen katamaraanille menoa. Se lähtisi satamasta Saksan puolelle Sassnitziin kello 16:00. 

Matkalla autosta seurailin oikealla siintävää Kattegattia, rannat olivat piukkana lintuja ja taivaalla kaarteli lintuparvia perä perän jälkeen. Komean näköistä!  

Saavuttuamme Ystadiin oli aurinkoista. Sää oli muuttunut vaivihkaa lämpimän kesäiseksi. Hetimiten auto parkkiin ja kahvilaan murkinoimaan. 

Noin kolmisen tuntia olisi aikaa katsella kaupunkia. Teimme pikakierroksen Ystadin vilkkaalla kävelykadulla. Ihmisiä istuskeli, nautiskeli terasseilla ja penkeillä kadun varrella. Aurinko lämmitti ihanasti. Konstmuseumissa, sijaitsee ihan parkkipaikan vieressä, ehdin käväistä hätäisesti. 

Katamaraanissa oli rauhallista, vain jokunen ihminen siellä täällä. Silti pidimme maskit kasvoilla, paitsi ei tietysti keittoa syödessämme.

Horisontti keikkui ylös alas, ylös alas Itämeren ja pilvitaivaan välissä. Missä minä? Vetten päällä kiitämässä, leijumassa – siltä tuntui. 

Oli jo hämärää saavuttuamme Saksaan, Gloween, ja lähes pimeää majapaikkaan (Hotel Garni Meeresblick) tullessamme. Hotelli ei ihan helposti löytynytkään. Mutta niin kuin ohje kuului, se sijaitsee melkein rannalla – vain autotie välissä. 

Kolmanteen kerrokseen pari kertaa kavuttiin ja raahattiin laukut autosta huoneeseen, autoon kun ei pidä jättää mitään, just ja just jaksettiin. Taidetaan olla liian vanhoja tällaiseen reissaamiseen, tuumasin, ei ihan helpoimmasta päästä tällaiset hotelli-automatkat. 

Muistui mieleen pyhiinvaellukseni soolona: vain rinkka selässä, siinä kaikki, oli helppo siirtyä paikasta toiseen. Tai no, taivallettuani päiviä toistakymmentä kilometriä ja lisäksi kapuaminen alberguen ylimpään kerrokseen, kyllä sekin otti kunnonpäälle. 

Mutta nyt asetuimme taloksi – tällä kertaa useammaksi yöksi.