Syyslomailua, osa IV/XI: Landskrona–Ystad–Sassnitz–Glowe, Rügen-saari

Ennusteen mukaan päivästä tulisi poutainen, ja niin tulikin, vain jokunen sadekuuro matkalla Ystadiin. Hyvissä ajoin olimme tienpäällä, jotta ehtisi astella Ystadin keskustassa ennen katamaraanille menoa. Se lähtisi satamasta Saksan puolelle Sassnitziin kello 16:00. 

Matkalla autosta seurailin oikealla siintävää Kattegattia, rannat olivat piukkana lintuja ja taivaalla kaarteli lintuparvia perä perän jälkeen. Komean näköistä!  

Saavuttuamme Ystadiin oli aurinkoista. Sää oli muuttunut vaivihkaa lämpimän kesäiseksi. Hetimiten auto parkkiin ja kahvilaan murkinoimaan. 

Noin kolmisen tuntia olisi aikaa katsella kaupunkia. Teimme pikakierroksen Ystadin vilkkaalla kävelykadulla. Ihmisiä istuskeli, nautiskeli terasseilla ja penkeillä kadun varrella. Aurinko lämmitti ihanasti. Konstmuseumissa, sijaitsee ihan parkkipaikan vieressä, ehdin käväistä hätäisesti. 

Katamaraanissa oli rauhallista, vain jokunen ihminen siellä täällä. Silti pidimme maskit kasvoilla, paitsi ei tietysti keittoa syödessämme.

Horisontti keikkui ylös alas, ylös alas Itämeren ja pilvitaivaan välissä. Missä minä? Vetten päällä kiitämässä, leijumassa – siltä tuntui. 

Oli jo hämärää saavuttuamme Saksaan, Gloween, ja lähes pimeää majapaikkaan (Hotel Garni Meeresblick) tullessamme. Hotelli ei ihan helposti löytynytkään. Mutta niin kuin ohje kuului, se sijaitsee melkein rannalla – vain autotie välissä. 

Kolmanteen kerrokseen pari kertaa kavuttiin ja raahattiin laukut autosta huoneeseen, autoon kun ei pidä jättää mitään, just ja just jaksettiin. Taidetaan olla liian vanhoja tällaiseen reissaamiseen, tuumasin, ei ihan helpoimmasta päästä tällaiset hotelli-automatkat. 

Muistui mieleen pyhiinvaellukseni soolona: vain rinkka selässä, siinä kaikki, oli helppo siirtyä paikasta toiseen. Tai no, taivallettuani päiviä toistakymmentä kilometriä ja lisäksi kapuaminen alberguen ylimpään kerrokseen, kyllä sekin otti kunnonpäälle. 

Mutta nyt asetuimme taloksi – tällä kertaa useammaksi yöksi.

Syyslomailua, osa III/XI: Landskrona–Lund–Landskrona

Aurinkoisen ja suurenmoisen Ven-päivän jälkeen näytti tulevan sateista ja harmaata, eikä mitään tihkusadetta vaan roimasti satoi koko päivän. 

Ei tehnyt mieli kävelykierroksille. Pähkäiltiin, että mitäs nyt tehdään, majapaikka kun oli varattu vielä yhdeksi yöksi. Päätettiin ajaa Lundiin kahville ja katselemaan. Matkalla piti tankata, bensalitra 17,49 SEK, vilkuillessani hinta oli suunnilleen sama muillakin asemilla. 

Autopaikkaa hakiessa, tuntui kuin koko Lund olisi autojen valtaama. Kesti tovin ennen kuin paikka löytyi. Mutta tuli siinä kierrellessä nähtyä Lundia sieltä täältä. Sateesta huolimatta kadut vilkkaana nuorista jalankulkijoista ja kahvilat täynnä. 

Alkoi jo hiukoa; aamupalasta ja kahvista oli jo aikaa. Sateessa ei viitsitty pitkään kahvilaa etsiä, vaan aika pian sisään kohdalle tulevaan. Maski päälle ja odottamaan vuoroa ja istumapaikkaa. Tilasimme paniinin kahvin tykö. Se tarjoiltiin lähes saman tapaan kuin Halikon Desing Hillissä runsaan salaatin kera. 

Lundin katedraali on jyhkeä ulkoa ja sisältä. Kiva kun ovi oli auki, pääsin sisälle kurkistamaan ja myös näyttelyä kryptassa. Katedraalin vieressä oli kirjakauppa, minä tietysti sinne katselemaan alekirjoja… 

Muutama tunti vierähti Lundissa, ehdimme palata juuri ja juuri ennen hämärää Landskronaan. Satoi edelleen hurjasti. 

Italialainen ravintoa oli suht lähellä. Myöhemmin sinne nauttimaan viimeistä illallista Landskronassa. Näytti olevan suosittu ruokapaikka, väkeä tuli ja meni. 

Aamulla, paremman sään toivossa matka jatkuisi Ystadiin, katotaan. 

Syyslomailua, osa II/XI: Alafors–Landskrona, Ven-saari

Landskronan kaupungissa olimme hyvissä ajoin ennen hämärää. Majapaikka Hamnhotellet Kronan löytyi vaivatta sataman vierestä. Olimme taas omissa hoteissamme, tuntui mukavalta. Pilvistä ja tuulista oli, sataa tihuutti koko päivän. Ilkeästä säästä huolimatta teimme kierroksen keskustassa, ja poikkesin massiiviseen Sankt Johanneksen kirkkoon.

Iltasella suunniteltiin Ven-saarelle menoa. Odotin malttamattomana tiistaipäivän kävelyä saaren ympäri.

 *

Aamulla halusin lähteä ajoissa liikkeelle ja heräsin jo viiden aikoihin luullen, että aamupalalle pääsee 5:30, mutta ei vaan 6:30. 

No ei se mitään, oli aikaa suunnitella kävelyä, lautalle menoa ja ostaa satamasta lippu saarelle. Ralf lähti saattamaan, mutta tulisi myöhemmin. Ihmeen kaunis viileähkö aamu, poutaa. Lautta lähti vasta 8:20, oli siinä aikaa katsella ihmisten valumista pikkuhiljaa lauttajonoon. 

Tuli iso miesryhmä kaikenlaisia vempaimia mukanaan: kiikareita, kameroita, jne. Minulle selvisi myöhemmin, että metsästysporukkaa olivat, ja pitkät mustat laukut olivatkin aselaukkuja. Lautta tuli Bäckviken-satamaan ja tyhjeni ihmisistä nopeasti eri tahoille kuin varpusparvi.

Miesporukkaa oltiin vastassa parilla pienellä avolava-autolla. Minä jäin siihen laiturin edustalle pähkäilemään, että mihin suuntaan. Mitään opastekylttiä ei näkynyt. Ei auttanut muu kuin kysäistä ensimmäiseltä vastaantulijalta kävelypolun aloituspaikkaa saaren ympäri. 

Alkoikin läheltä, viereisen talon nurkan takaa. No niin, vihdoin olen polulla ja kävelemässä. Ja mitkä maisemat! Minulle riitti Kattegatin äärellä ihastelua, silmäruokaa pitkät matkat. 

Noin puolessa välissä kävelyä näin mäen laella Sankt Ibbsin vanhan kirkon 1200-luvulta. Ovelle kävelin, mutta harmikseni oli lukossa kuten olivat ennen kirkkoa kahvilat, ravintolat ja museot. Mutta kirkkomäen laelta oli upea näköala merelle. Katselin vanhoja hautakiviä, muureja, näkymää pelloille. 

Joku myöhäinen pyssymies tuotiin kirkon parkkipaikalle. Luulin ensin Ralfiksi, hän kun oli viestinyt tulevansa myös saarelle. Minä heiluttelemaan käsiäni, että täällä ollaan, olikin väärä mies. 

Lähdin siitä sitten laskeutumaan asfalttitielle, ja kas, pyssymiehet olivat levittäytyneet pellolle, oikeastaan riveihin, yksi oli vartiossa, se myöhäinen. 

Voi, sentään!

Pitkällä suoralla Ralf tuli vastaan. Aloimme etsiä kahvipaikkaa. Kuulimme, että tähän vuodenaikaan kahvia voi saada vain kyläkaupasta nimeltä Möllebackens Liv (Sankt Ibbs Lanthandel), nimittäin jos kauppias on suosiollinen. Ja olihan hän, mikä helpotus, kahvijano oli näet hirmuinen. Saatoimme auringonpaisteessa ulkona lavetilla juoda kanelipullakahvit. Ihan mahtavaa! 

No, vajaan kahden kilometrin kuluttua aloin katsella vessapaikkaa, pistin vauhtia töppösiin. Kohdalle osui iso talo, kuin kartano puistoineen, istuinryhmineen, mutta hiljaiselta näytti. Varmaan lukossa sekin, epäilin. Mutta kun näin pienen valotuikun ikkunassa, menin kokeilemaan, olisiko auki. Ihan hämmästyin oven auetessa. Kiireesti sisälle. Perällä ison pöydän äärellä istui naisihmisiä, ja minut nähdessään kipaisivat ylös. Yhdeltä sain luvan vessakäyntiin, vasta sen jälkeen pystyin katselemaan viehättävää ympäristöä ja sisustusta. Näin avaria, valoisia saleja, joissa katetut pöydät, kynttilöitä, hienoja taideteoksia seinillä ja paljon historiallisia esineitä siellä täällä pikkupöydillä ja hyllyillä. 

Ihastuneena paikkaan kysyin, että voiko täällä ruokailla. Voihan toki, sanoi. Menu kuulosti herkulliselta. Hetkinen, sanoin ja kiireesti hain Ralfin paikalle. Tässä uniikissa, historiallisessa paikassa ja klassisen musiikin soidessa, pitkän ikkunarivistön vierustalla herkuttelimme tovin kampelalla ja sienillä. Huippua! 

Päivän Topit: Kävely saaren ympäri (n. 10 km) Kattegatin aaltoillessa hiljalleen ja läiskyen rantakiville; kahvittelu; ruokailu paikassa Turistgarden - House of Ven; luonto, vanhat puut; hiljaisuutta, maataloja – kaiken kaikkiaan rauhallista tunnelmaa yllin kyllin. Ja miten sattuikin, että päivä oli lämmin ja poutainen. Huomiseksi luvattiinkin taas vesisadetta.