Landskronan kaupungissa olimme hyvissä ajoin ennen hämärää. Majapaikka Hamnhotellet Kronan löytyi vaivatta sataman vierestä. Olimme taas omissa hoteissamme, tuntui mukavalta. Pilvistä ja tuulista oli, sataa tihuutti koko päivän. Ilkeästä säästä huolimatta teimme kierroksen keskustassa, ja poikkesin massiiviseen Sankt Johanneksen kirkkoon.
*
Aamulla halusin lähteä ajoissa liikkeelle ja heräsin jo viiden aikoihin luullen, että aamupalalle pääsee 5:30, mutta ei vaan 6:30.
No ei se mitään, oli aikaa suunnitella kävelyä, lautalle menoa ja ostaa satamasta lippu saarelle. Ralf lähti saattamaan, mutta tulisi myöhemmin. Ihmeen kaunis viileähkö aamu, poutaa. Lautta lähti vasta 8:20, oli siinä aikaa katsella ihmisten valumista pikkuhiljaa lauttajonoon.
Tuli iso miesryhmä kaikenlaisia vempaimia mukanaan: kiikareita, kameroita, jne. Minulle selvisi myöhemmin, että metsästysporukkaa olivat, ja pitkät mustat laukut olivatkin aselaukkuja. Lautta tuli Bäckviken-satamaan ja tyhjeni ihmisistä nopeasti eri tahoille kuin varpusparvi.
Miesporukkaa oltiin vastassa parilla pienellä avolava-autolla. Minä jäin siihen laiturin edustalle pähkäilemään, että mihin suuntaan. Mitään opastekylttiä ei näkynyt. Ei auttanut muu kuin kysäistä ensimmäiseltä vastaantulijalta kävelypolun aloituspaikkaa saaren ympäri.
Alkoikin läheltä, viereisen talon nurkan takaa. No niin, vihdoin olen polulla ja kävelemässä. Ja mitkä maisemat! Minulle riitti Kattegatin äärellä ihastelua, silmäruokaa pitkät matkat.
Noin puolessa välissä kävelyä näin mäen laella Sankt Ibbsin vanhan kirkon 1200-luvulta. Ovelle kävelin, mutta harmikseni oli lukossa kuten olivat ennen kirkkoa kahvilat, ravintolat ja museot. Mutta kirkkomäen laelta oli upea näköala merelle. Katselin vanhoja hautakiviä, muureja, näkymää pelloille.
Joku myöhäinen pyssymies tuotiin kirkon parkkipaikalle. Luulin ensin Ralfiksi, hän kun oli viestinyt tulevansa myös saarelle. Minä heiluttelemaan käsiäni, että täällä ollaan, olikin väärä mies.
Lähdin siitä sitten laskeutumaan asfalttitielle, ja kas, pyssymiehet olivat levittäytyneet pellolle, oikeastaan riveihin, yksi oli vartiossa, se myöhäinen.
Pitkällä suoralla Ralf tuli vastaan. Aloimme etsiä kahvipaikkaa. Kuulimme, että tähän vuodenaikaan kahvia voi saada vain kyläkaupasta nimeltä Möllebackens Liv (Sankt Ibbs Lanthandel), nimittäin jos kauppias on suosiollinen. Ja olihan hän, mikä helpotus, kahvijano oli näet hirmuinen. Saatoimme auringonpaisteessa ulkona lavetilla juoda kanelipullakahvit. Ihan mahtavaa!
No, vajaan kahden kilometrin kuluttua aloin katsella vessapaikkaa, pistin vauhtia töppösiin. Kohdalle osui iso talo, kuin kartano puistoineen, istuinryhmineen, mutta hiljaiselta näytti. Varmaan lukossa sekin, epäilin. Mutta kun näin pienen valotuikun ikkunassa, menin kokeilemaan, olisiko auki. Ihan hämmästyin oven auetessa. Kiireesti sisälle. Perällä ison pöydän äärellä istui naisihmisiä, ja minut nähdessään kipaisivat ylös. Yhdeltä sain luvan vessakäyntiin, vasta sen jälkeen pystyin katselemaan viehättävää ympäristöä ja sisustusta. Näin avaria, valoisia saleja, joissa katetut pöydät, kynttilöitä, hienoja taideteoksia seinillä ja paljon historiallisia esineitä siellä täällä pikkupöydillä ja hyllyillä.
Ihastuneena paikkaan kysyin, että voiko täällä ruokailla. Voihan toki, sanoi. Menu kuulosti herkulliselta. Hetkinen, sanoin ja kiireesti hain Ralfin paikalle. Tässä uniikissa, historiallisessa paikassa ja klassisen musiikin soidessa, pitkän ikkunarivistön vierustalla herkuttelimme tovin kampelalla ja sienillä. Huippua!
Päivän Topit: Kävely saaren ympäri (n. 10 km) Kattegatin aaltoillessa hiljalleen ja läiskyen rantakiville; kahvittelu; ruokailu paikassa Turistgarden - House of Ven; luonto, vanhat puut; hiljaisuutta, maataloja – kaiken kaikkiaan rauhallista tunnelmaa yllin kyllin. Ja miten sattuikin, että päivä oli lämmin ja poutainen. Huomiseksi luvattiinkin taas vesisadetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti