Tänä vuonna jäi, ja jää, camino (pyhiinvaellus) kulkematta niin kuin jäi viime vuonnakin. Caminon tilalle tuli syyslomailua muutaman päivän ajan Etelä-Ruotsissa ja Pohjois-Saksassa (29.9.–16.10.2021).
Yhteisestä, minun ja Ralfin, matkasta onkin kulunut tovin, kaksi vuotta. Silloin matkasimme elo-syyskuussa Ruotsin kautta Tanskaan Fyn-saarelle ja sieltä Saksan puolelle Flensburgiin ja takaisin Fyn-saarelle Keltemindeen, josta paluu.
*
Syyslomailu alkoi, kun ajettiin auto keskiviikkoiltana Viking Gracen autokannelle. Autoja oli jonossa enemmän kuin oletin, laivalla oli rauhallista, ei ruuhkaa. Maskit kasvoilla kuljettiin.
Torstaiaamusella Tukholmasta ajettiin pohjoisen kautta Göteborgin suuntaan paikkaan Alafors, Ralfin kaverin luokse. Sää oli epävakaista: välillä sadekuuroja ja välillä aurinkoista.
Saapuminen Torin luokse vähän venähti parin virhekierroksen takia. Perillä odottivat Tor ja tytär perheineen. Aika pian alkutervehdysten jälkeen riensimme koko konkkaronkka ruokailemaan läheiseen ravintolaan: Restaurang Nol-York (Alafors).
Illalla olin aika poikki monen tunnin istumisen, harhailumme ja syöminkien takia, joten aikaisin nukkumaan. Hyvin nukuinkin vieraassa paikassa. Torin talossa oli varattuna oma huone meille liinavaatteineen päivineen, olimme kuin hotellissa.
Perjantaiaamusella yhdeksän jälkeen oli aamukahvit juotu ja nautittu kevyt aamupala. Satoi roimasti, satoi koko päivän. Silti suunnittelimme käyntiä Göteborgin taidemuseoon.
Taidemuseossa olikin mielenkiintoista käydä; taiteilijoiden teoksia oli laidasta laitaan, siis maailman nimekkäiden, viidessä kerroksessa. Taidemuseoon löydettiin erinäisten bussi- ja ratikkakulkemisten jälkeen. Onneksi meillä oli päiväliput, ilman niitä olisi tullut kallis päivä.
Sateesta huolimatta ihmisiä kaduilla ja kahviloissa. Kahviloihin mekin änkesimme, oli vähän pakkokin aloimme olla läpimärkiä.
Paluu Torin luo sujui hankalammin kuin meno Göreborgiin. Juna, jossa olimme ei pysähtynytkään Nol’in asemalla, joten piti jäädä pois Älvängen asemalla, no Torin tytär haki meidät sieltä. Hyvin päättyi sekin pieni seikkailu rankkasateessa. Pidimme kasvomaskeja kasvoilla missä vain kuljimmekin, muilla harvemmin, desiä oli yhtä lailla tarjolla kuten Suomessakin.
Olimme vielä kolmannenkin yön Torin luona. Lauantaina satoi edelleen roimasti, tuntui hankalalta lähteä tien päälle. Torin tytär perheineen asuu viereisessä omakotitalossa. Saimme kutsun tutustumaan hänen musiikkistudioonsa ja erilaisiin sisustusratkaisuihin mitä olivat tehneet ja pihaprojekteihin.
Upea valtava talo, valtava piha heillä onkin. Sunnuntaina sade vähän taukosi, onneksi, oli helpompaa jatkaa matkantekoa seuraavaan kaupunkiin, Landskronaan (Ruotsi).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti