Krummesse - Berkenthin

Vetkuttelin aamuista lähtöäni majapaikasta, päivän etappi kun tulisi olemaan vain kuusi kilometriä.

Kanaalin viertä taas astelemaan - polkupyörällä viilettäisin ja ohittaisin kanaalin varren kylät ja pikkukaupungit aika nopsaan, mutta nyt kävellään ja katsellaan luontoa.

Oikealla tiellä olen, vaikka en täällä pahemmin eksyilemään pääse.

Siellä ne männyt nojailevat toisiinsa, tukevat toisiaan kuin hyvät ystävykset konsanaan.

Kanaalissa uiskentelee valtavasti pulleita sinisorsia. Kovin lähelle pehmeää kanaalin reunaa minun ei parane mennä valokuvamaan, olin näet plumssahtaa rinkkoineni veteen. Milläs sieltä olisin kömpinyt ylös, eikä ristinsielua mailla halmeilla.

Berkenthinissä olin jo puolilta päivin. Ensimmäiseksi piti kysäistä, mistä saisin kahvia ja mistä löytäisin majapaikan.

Neuvottiin Markantiin kahville, se on vähän kuin Prismat Suomessa. Iso kuppi hyvää kahvia ja sämpylän puolikas paksuilla juustosiivuilla teki vain 3,20 €. No, ne nautittuani lähdin etsimään majapaikkaa.

 

Ensimmäinen Gasthaus oli aivan liian kallis, mutta sain ohjeet edullisempaan pensionaatin tapaiseen. No, sinne, sillan yli kanaalin toiselle puolelle marssimaan.

Nyt ilmoitin heti, että olen pyhiinvaeltaja, etsin edullista majapaikkaa. Ymmärrän, ymmärrän, sanottiin. 

"Ilman aamupalaa yö maksaisi 20 euroa, että sopiiko?" No pakkohan sen on sopia, ajattelin, kun kerran täällä ollaan.

Minulle on kyllä käynyt selväksi, että vaikka olen pyhiinvaellusreitillä, niin yöpymishinnat ovat eri luokkaa kuin Portugalissa ja Espanjassa. 

Magdalenen Kirche, noin 800-vuotias pieni kirkko, valtavan kaunis sisältä maalauksineen ja alttaritauluineen.

Siinä on pahkaa kerrakseen. Kirkon ympäristökin oli kaunis. Kiertelin melkein tunnin tässä rauhallisessa miljöössä ja komeita vanhoja puita ihastellen.