Koko etapin ajan oli pilvistä ja poutaa. Reittiä oli mukava kävellä; nousua ja laskua sopivasti, ilma viileä ja happirikas. Vasta kuuluisaan Bilbaoon laskeutuessani alkoi sataa kunnolla.
Tulokuvat kaupunkiin jäi ottamatta. Jos ilma olisi ollut poutainen, olisin ylämäen laelta saanut hyvät kuvat.
Lezamasta oli vain kymmenen kolmetoista kilometrin matka kaupungin laidalle, joten olin jo varhain majapaikkaa etsimässä. Ensimmäiseksi menin tietysti kahville ja haukkaamaan jotain syötävää.
Sää poutaantui puolen päivän aikoihin ja muuttui aurinkoiseksi, joten päästessäni eroon rinkasta oli mukava kierrellä majapaikan ympäristöä.
Vastassa olivat suurkaupungin melut ja hälyt, käryt ja pölyt. Oli kerjäläisiä, roskia silmiin pistävästi, jonoja ja ihmisten vauhdikasta ryntäilyä.
Sattui vielä niin, että Guggenheim on maanantaisin kiinni. Museo avautuisi seuraavana päivänä vasta kymmeneltä.
Suunnittelin alunperin jääväni pariksi päiväksi kaupunkiin, mutta mieli muuttui päivän aikana.
Museo tuli nähtyä nyt vain ulkoa päin. Ja olihan se upeaa nähdä tämä arkkitehtuurinen nähtävyys ympäristössään. Se sai riittää. Kävelin monta tuntia crocseilla - eivät toimi oikein pitkällä kaupunkikävelyllä.
P.S. Kuulin juuri eräältä, jolle Guggenheim oli pettymys, että Kiasma Helsingissä on parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti