Laskin juuri, että olen ollut matkalla yhteensä 63 yötä.
Jäin Gernikaan lauantaipäiväksi. Perjantainen etappi otti voimille vähän joka tavoin. Nyt sain levättyä rauhassa ja kuivateltua alberguessa pestyjä vaatteitani.
Sateli tämän tästä, mutta jonkin verran tuli kierreltyä tätä pikkukaupungin keskustaa. Ehkä kun oli lauantaipäivä, keskusta vaikutti levottomalta. Illalla vanha väki kiiruhti kirkkoon ja nuoriso hengailemaan aukioille. Baarit täyttyivät perheistä.
Sunnuntaiaamu oli lämmin ja raikas sateen jälkeen. Seitsemän aikoihin kun lähdin liikkeelle, oli kaikkialla hiljaista - ei autoja, ei ihmisiä. Kävellessäni katselin, jos kuitenkin joku baari olisi auki. Eräässä baarissa oli valoa. Heti virisi pieni toivon kipinä aamukahvista. Yksi pyöräilijäkin tupsahti siihen, kokeilimme avata ovea, lukossa oli. Ikkunan raosta sain kuulla, että puolen tunnin päästä avautuisi. Laskeskelin, ettei kannata jäädä odottamaan, sillä siinä ajassa ehtisin jo aika pitkälle.
Aamuaurinko kuivatti kuraista polkua sieltä täältä, mutta suurimmaksi osaksi nousut ja laskut olivat aikamoista kuravelliä. Sai varoa ettei uponnut ja juuttunut kiinni. Aivan kuin kävelisin isossa taikinalaarissa.
Yhdentoista aikoihin pyhiinvaeltajia alkoi ilmaantua taakseni ja ohittamaan - pieniä ryhmiä ja pareja. Kaikilla kengät ja housunlahkeet kurassa, joillakin jopa rinkkakin.
Neljän paikkeilla olin alberguessa ja sain onnekseni viimeisen alasänkypaikan. Myöhäisimmille sanottiin, että täynnä ja ohjattiin eteenpäin.
Mutta sitten, yllätys, yllätys - kuka siellä alberguessa olikaan - siellä oli saksalaisrouva, josta kerroin aiemmin.
"Missä sinä olet ollut, olen niin paljon ajatellut sinua", hän huudahti minut nähtyään. Hän oli ottanut bussin ja käynyt kuitenkin polvensa takia jo Bilbaossa. Tullut sitten takaisin Lezaman albergueseen.
Aika sisukas rouva, täytyy sanoa. Hän aikoo kävellä Santiagosta edelleen aina Finisterreen saakka, noin 90 kilometriä lisää. Caminolla hän voi olla vaikka puoli vuotta, sillä lentolipussa ei ole paluupäivää. Edullinenkin lento on, meno-paluu yhteensä 202 euroa.
Kävimme yhdessä illallisella ja tarkistimme aamuksi seuraavan etapin suunnan. Useaan kertaan hän sanoi, että mene vain omaa vauhtiasi.
No, seura tuntui taas ihan mukavalta, varsinkin kun olin saanut olla lähes pari päivää yksikseni.
Hei Silja!
VastaaPoistaLämmin kiitos taas mielenkiintoisista päivityksistäsi. Onpa melkoista haipakkaa, kuvat kuraisista poluista melkein pelottavia, jaksatko todella kulkea niillä?
Näimme Picasson Guernican Madridissa, Picasso museossa.
Googlasin parin ruotsalaismiehen tarinan samalta vaellusreitiltä, jolla Sinä nyt olet. Alla muutama rivi sodanaikaisista tapahtumista, joista varmaankin olet tietoinen.
Voi oikein hyvin ja ilmoittele, milloin aioit suunnata kotiinpäin!
Seija
Den baskiska staden Gernika - Guernica - bombades den 26 april 1937 av nazityskt bombflyg i de spanska fascisternas tjänst under spanska inbördeskriget. Samma år, omedelbart efter, målade Picasso sin berömda oljemålning, som nu finns på Museo Reina Sofía i Spaniens huvudstad Madrid. En mosaikkopia kan man dock se i Gernika.
Historiskt, sedan hundratal år tillbaka, har Gernika varit ett centrum för folkets representanter att träffas och man gjorde det under en ek. Den blev också en symbol för det baskiska folkets rättigheter. Eken kallas på baskiska Gernikako Arbola.
Gernika är den officiella stavningen av staden på baskiska.
Klicka på den grå knappen nedan - Pilgrimsvandra med Per och Karsten - för att se hela utbudet av program och poddar.
Hei vielä Silja!
VastaaPoistaMuseo Madridissa, jossa tuo Picasson Guernica on, oli tietenkin Reina Sofia.
Ja sitten oikein hauskaa juhannusta, missä silloin lienetkin!
Seija
Hei Silja!
VastaaPoistaPitkään olet jo vaellellut. Varmaan mielenkiintoista ja matka jatkuu vielä. Ties mitä hienoa ja mukavaa on edessä.
Täällä valmistaudutaan kovasti Juhannukseen, tosi aika kylmään ja sateiseen. Tosin sellaiseen on jo totuttu. Luonto on kyllä kauneimmillaan, alkukesän kukat kukkivat ja on ihanan vihreää.
Oikein antoisa vaelluksen jatkoa ja Juhannusta myös sinne��!
Terveisin Tiina ja Seppo