Se taivallettuani olikin jo kova kahvijano ja poikkesin ensimmäiseen baariin. Kysyin alberguen sijaintia. Sanottiin, että haluatko yöpyä alberguessa, ja siltä istumalta sain avaimen.
No, illan mittaan tämäkin albergue täyttyi.
Ihanaa, sain rauhassa käydä suihkussa ja pestä vaatteeni ja valita sängyn.
Islaresista eteenpäin riitti nousuja ja laskuja - mitäpäs muuta vuoristossa - ja kauniita näkymiä joka ilmansuunnalla.
Pysähtelin ja ihastelin tämän tästä kuunnellen luonnon ääniä.
Nappulat korvissa musiikkia kuunnellen taitaisi kulkuani vauhdittua. Mutta kun kävelen luonnossa, haluan kuunnella luonnon ääniä.
Iltapäivällä alberguessa kaksi espanjatarta kysyivät, haluanko lähteä syömään heidän kanssaan. Niin ymmärsin. He eivät ymmärtäneet sanakaan englantia enkä minä heidän espanjaansa. Taisivat puhua baskia. Lähdin kuitenkin, oli jo nälkäkin.
No mepä menimme kauas kylän keskustasta jonkin Casa ruokasaliin syömään päivän menun. En ymmärtänyt suullisesta ruokalistasta mitään, arvailin vain. Ihan hyvää ja paikallista ruokaa sain: alkuruoaksi pasta-kanasalaattia, sitten kalaa ranskalaisilla ja jälkiruoaksi jotain puuron tapaista.
Ihan mukava ja mielenkiintoinen hetki tämäkin, tai pikku tapaus. Elehtien jotain sentään saimme kommunikoitua.
Aamulla sain toiselta rouvalta kolme luumua evääksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti