No, vanhempi saksalaisrouva oli majoittunut viereiseen sänkyyn. Sanoin hänelle, että menen ostamaan eväät huomiseksi ja syömään jotain. "Minä tulen mukaasi", hän sanoi. Siitä lähtien hän seurasi minua kuin "hai laivaa".
Mepä ostimme, ostimme aivan liikaa kannettavaksi leipää, juustoa, hedelmiä ja vettä. Lisäpainoa kertyi ehkä jopa kaksi ja puolikiloa. Siinä oli kannettavaa sateisena aamuna, ja 72-vuotiaalla rouvalla oli jo valmiina kipeä polvi. Hän oli liukastumut caminolla.
Tulin sanoneeksi torstaiaamuna aamupalan jälkeen sateen vain yltyessä, ja eilisen mutakelin ollessa vielä verkkokalvoilla, että taidan ottaa bussin Markinaan. "Jos jatkat bussilla, minä tulen myös", sanoi hän.
Selvisi, ettei suoraa bussiyhteyttä ole, vaan ensin on mentävä Ondarroaan ja otettava sieltä bussi Markinaan.
Bussipysäkin tiesin keskiviikosta, joten sinne, lyhyt odottelu ja ei kun matkaan. Bussista oli hienot maisemanäkymät merelle. Kaksikymmentä minuuttia ja olimme perillä.
Ondarroassa kävelimme sataman läheisyydessä ja kahvittelimme kunnes Markinaan menevä bussi tuli. Jo vartin kuluttua olimme perillä. Siellä sitten pähkäilimme mitä tehdä, yöpyäkö kaupungissa vai kävelläkö eteenpäin. Kello ei ollut vielä yhtätoistakaan ja alberguen ovet avautuisivat vasta kolmelta. Pensionaatti oli kallis, joten kävelemään vain.
Alku caminolla näytti helpolta ja tie oli kuiva. Mutta metsään tullessamme reitti muuttui liejuiseksi ja kiviseksi. Kivet ja pienet kolot, onkalot olivat mudasta liukkaat. Joten aika hissukseen etenimme. Varsinkin kun näimme, miten eräs nuorukainen lennähti kyljelleen. Nuori kun on, niin samassa ponnahti ylös kuin kumipallo. Toista olisi meikäläisen lennähtäessä...
Ennätimme ihan sopivasti albergueseen, vanhaan luostariin, jossa oli vain kahdeksan paikkaa. Meitä ennen oli saapunut sveitsiläinen, espanjalainen, amerikkalainen, ranskalainen. Vähän myöhemmin saapuivat saksalainen ja toinen espanjalainen.
Puoli viideltä luostarin munkki tuli laskemaan meidät sisälle ja esittelemään tiloja.
Sade oli tauonnut, mutta ilma oli liian kosteaa, jotta sateen kastamat vaatteet olisivat ehtineet aamuksi kuivua.
Suihku oli lämmin ja virkistävä. Luostarin kaupassa oli myytävänä erilaista olutta, pikkuleipiä, hilloa, voiteita ja kaikkea turistikrääsää.
Osallistuimme munkkien puolen tunnin messuun, josta en ymmärtänyt mitään. Sen jälkeen saimme illalliseksi vihanneskeittoa patongin kera. Yksinkertainen lämmin keitto maistui todella hyvältä. Juomana oli vettä. Mahduimme kaikki kahdeksan henkeä makuusalin pitkän pöydän äärelle syömään ja keskustelemaan. Itse olin kyllä jo aika kuitti kuten saksalaisrouvakin. Vähitellen siirryimme, me vanhimmat, makuupussin uumeniin, ja pikapuolin toisetkin. Kymmeneltä sammutettiin valot, eikä pitkään tarvinnut unta odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti