Kotona - camino päättyi

Maanantaina (22.6.) olin hyvissä ajoin majoittunut vilkkaassa ja merellisessä Santanderissa. Ja kun ajatus kotiinpaluusta oli voimistunut, ryhdyin selvittelemään että miten ja mitä kautta.

Aurinko paistoi kuumasti pilvettömältä taivaalta. Kaunista oli - vähän ristiriitaisin tuntein päätin kuitenkin lopettaa caminoni tällä erää. Täältä on myöhemmin helppo jatkaa Santiagoon, jos siltä alkaa tuntua.

Matkaselvittelyssä menikin loppupäivä. Aloitin selvittämisen hotellin respassa. Kysyin, että jos haluaisit Suomeen, miten matkustaisit. "En minä vaan tiedä, lentämällä kai, ehkä Bilbaosta", kuului epävarma vastaus.

Seuraavaksi menin matkatoimistoon. Ehdottivat niin kalliita bussi- ja lentomatkoja, etteivät tulleet kysymykseen. 

Hotellini sijaitsi aivan rautatieasemaa vastapäätä. Sinne seuraavaksi ja ostin junalipun Madridiin. Lentäisin keskiviikkona sieltä Helsinkiin.

Olisin kuitenkin vasta illalla seitsemän aikoihin Madridissa, joten oli yövyttävä siellä. Puhelimesta oli vähän vaikea minun katsella ja tehdä huonevarausta. Onnistuin, katsoin vain että olisi edullinen ja lähellä lentokenttää.

Yöllä pälkähti päähän, miten pääsen Madridin juna-asemalta varamaani hotelliin. Tiistaipäivänä olisi hyvästi aikaa juna-asemalla sitä selvitellä, rauhoittelin itseäni. 

No, sanoivat, tai en ymmärtänyt muuta kuin että on otettava T4.

Madridin juna-asemalla alkoi ihmettely ja hätäännyskin, että mihin suuntaan. Kauhistuin aseman suuruutta.

No, ei muuta kuin taas kyselemään, että miten yöksi hotelliin.

Löysin infopisteen. Siellä mieshenkilö alkoi parjata, miten olen noin kaukaa varannut hotellin, aivan kaupungin ulkopuolelta. Sanoin, että onhan se lähellä lentokenttää, ja että Santanderin asemalla mainittiin T4. "Ei ne tiedä, on, on lähellä, mutta on otettava metro ja sitten bussi." Ja minä erittäin huolestuneena, että miten metroon ja miten bussiin jne.

Olin juuri ostanut metrolipun, kun infon mies tuli juosten sanoen: Neuvoin väärin, unohda mitä sanoin. Sinun on mentävä junalla lentokentälle ja soitettava hotellin numeroon, että olet kentällä."

Ostin vielä junalipun (2,60 e). Varsinaista sotkua, hämmennystä ja epätietoisuutta seurasi vielä vähän aikaa. Mutta lopuksi ystävällinen espanjatar soitti puolestani hotelliin ja selosti mistä minut vartin kuluttua noudettaisiin.

Juuri kun olin astumassa noutobussiin, eräs mies alkoi huutaa, että keppisi, keppisi, älä unohda keppiäsi. Sanoin, että jätän sen tuohon, en tarvitse sitä enää.

Sinne siis jäi minut monesta pulasta auttanut Denisen keppi.

Pääsin hyvin hotelliin, ja aamulla oli taas kuljetus takaisin lentokentälle.

Vantaalla olin niin että ehdin bussiin, joka lähti kymmenen minuutin päästä.

Bussissa ihastelin kotosuomen suunnatonta vihreyttä ja vehreyttä. Suomen kesä, sen kauneus on aivan erityislaatuista.

Ja kotona kaikki hyvin - ja tuntuu hyvältä.

The End.