Tyhjäkäyntiä

Kevät- ja Kesäcaminon jälkeen olen ollut hämilläni mihin nyt ryhtyä.

Jatkan kyllä säännöllistä kuntoilua. Kaikkeen muuhun ryhtyminen onkin toistaiseksi epävarmempaa.

Lenkillä katselen kedon ja ojanpientareiden heleitä kesäkukkia: leinikkejä, nätkelmiä, mataria, saunakukkia, saunioita, kärsämöitä, apilat jne. Kaikki nämä ovat kauneimmillaan omassa ympäristössään.

Edessäni vähän matkan päässä tuulen puuska pölläyttää pienen hiekkapilven. Samassa muistan, miten Atlantin rannalla vieno tuuli lennättää hienoa hiekkaa kasvoilleni. Ja saan silmiini sinisen meren, sen valkoiset vaahtopäät ja taivaalla kaartelevat lokit. Kävelemäni caminot ovat vielä hyvin pinnalla.

Rinkkani olen puhdistanut ja tuulettanut. Samoin makuupussin. Molemmat on pakattu säilytyspusseihinsa. Hyvin toimivat molemmat. Niitä en vaihtaisi toisiin.

Sen sijaan vaelluskenkäni taitavat olla lopussa. Kuumuus ja pitkät asfaltoidut tiet kuluttivat pohjia tehokkaasti. Tuskin niistä on enää seuraavalle kävelyreissulle. Huolsin ne kuitenkin – kaiken varalta; putsasin, rasvasin ja laitoin säilytyslaatikkoonsa.