lauantai 13. kesäkuuta 2015

Getaria - Deba

Iloitsen suunnattomasti voidessani vielä tässä iässä kulkea täällä Camino del Norten vuoristoisella polulla.


Getarissa viivähdin siis koko tiistaipäivän (9.6.). Tykästyin kovasti tähän pieneen ja tavattoman viihtyisään Biskajanlahden kaupunkiin. Sain vaikutelman, että pienuudestaan huolimatta siellä on kaikkea mitä ihminen tarvitsee.
Kaupungin ainoalla pääkadulla näin ilmoituksen fysikaalisesta hieronnasta. Mietin, saisinko vielä ajan, terapia voisi helpottaa jäykkyyttä. Viereeni pysähtyi nuorehko ja puhelias nainen sanoen, että haluaisinko hierontaan, hän näyttää missä hoitopaikka sijaitsee. Miksei, ajattelin - voisin ainakin kysyä mitä maksaa jne.
Kävellessämme opastaja kertoi omista mielenkiintoisista caminokokemuksistaan.
Hoitopiste oli aivan lähellä, ja sain ajan vielä illaksi. Tunnin rentouttava käsittely maksoi 30 euroa. Samalla sain tutustua viehättävään baskinaiseen. Hoitopiste hänellä on ollut jo seitsemän vuotta. Alan opiskelu kesti kuulemma kolme vuotta, mutta nykyään neljä. Sain myös venyttelyohjeita - pohkeet ja hartiat olivat aika jumissa.
No niin, keskiviikkoaamusella (10.6.) olin jälleen caminolla ja tarmoa täynnä kipuamaan kaupungista mäenlaelle ja alas maaseudulle.









Klo 10.50 otin päivän viimeisen valokuvan. Sen jälkeen laitoin puhelimen ja kameran rinkan sisään suojaan sateelta.

Kuljin maaseudun halki tutussa tuoksussa. Biskajanlahti näkyi etäällä utuisen taivaan alla. Oli lämmintä ja puolipilvistä, mutta yhdeltätoista alkoi ripsahtelu ja sitten kunnon vesisade kastaen minut perusteellisesti. Rinkan sadesuoja onneksi toimii; sisältö pysyy kuivana.
Nopeasti sade muutti pölyävän tien kuravelliksi ja kivet liukkaiksi. Oli vaivalloista kulkea eteenpäin. Jo noin 14 kilometrin jälkeen olin aika kuitti, kunnes tuli fiilis että nyt ei askeltakaan enää.
Erään kylän aukiolla aloin kysellä bussia Debaan - edessä kun oli pitkä, pitkä mutainen nousu ennen kuin olisin alberguessa.
Bussipysäkki löytyi, jouduin vain odottamaan bussia aika kauan. Joku taisi sanoa, että puolentunnin kävely, niin olet alberguessa. Sadekin loppui.
No kun olin päättänyt mennä loppumatkan bussilla, niin menin. Ei se pitkä matka ollut, vartin ja olin Debassa.
Kaupungissa oli yksi hotelli ja yksi pensionaatti, molemmat täynnä. Alberguessa oli jo paljon pyhiinvaeltajia. Sain kyllä hyvän sänkypaikan, alapedin vielä.

P.S. Poistin viesteistä kuvat, niin sain puhelimeen lisää tallennustilaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti