Castro-Urdiales - Islares

Eilen illallispöydässä pohdimme, pitäisikö palata Popenãan ja kävellä automatka, noin 14 kilometriä, takaisin Castroon. Useimmat, kuten minäkin, jatkoivat kuitenkin Castrosta eteenpäin. Ajattelin, että automatka liittyi caminon suomiin lahjoihin.

Castro-Urdialeksen biitsiä keskustan suunnalla.

Yksityinen majatalo oli välillä mukava kokemus. Nukuin sikeästi vahvan ja runsaan illallisen jälkeen. (Söimme suuren annoksen spagetti bolognesea runsaan juustoraasteen kera, ei sen kummallisempaa.)

Useimmat olivat vielä nukuksissa kuuden aikoihin aloittaessani rinkkani pakkaamista. Yhteisessä makuusalissa meitä oli loppujen lopuksi kolmetoista caminolaista.

Fiilis oli keskiviikkoaamuna (17.6.) pirteä ja hyvä. Lähdin hissukseen seitsemältä kävelemään alamäkeä Castron keskustaan päin. Välillä poikkesin aamukahville.

Hakkuujätteet on hienosti paketoitu, helpottaa lastaamista.

Samat caminolaiset tai useimmat heistä ohittivat minut puolenpäivän jälkeen.

Yövyimme pienessä Islaresin kylässä alberguessa. Alkuillasta sekin tuli täyteen. Lähistöllä on pensionaatti ja hotelli, niin yöpyivät sitten siellä.

Itse olin nyt ajoissa alberguessa ja sain vielä alasängynkin. Jostain syystä jotkut olivat ohittaneet alberguen ja menneet keskustaan tai biitsille. Takaisin tullessaan albergue olikin täynnä.

Nopeasti poutainen sää ja lauha tuuli ovat kuivattaneet polut ja tiet sateen jäljiltä.

Ensimmäistä kertaa oli penkki ja roskis aivan polun varrella. Viivähdin siinä tovin ja söin eväitäni.

Albergue sijaitsee ihanalla paikalla. Sininen Biskajanlahti biitseineen on lähellä ja näkyy pihalta ja ikkunasta.

Aurinko on paistanut koko päivän lämpimästi ja vielä illallakin. Pyykit kuivuivat nopeasti.