Taimikonhoito

Hyvän mielen sain palkaksi, kun kävin eilen taimikossani heinimässä ja raivaamassa. Tällä hetkellä tällä alueella, entisellä peltoaukealla, on nokkosia ja ohdakkeita enemmän kuin heinää. Nokkoset ovat inhottavan korkeita, ja niiden keskellä kun tarvon, lehahtaa pieni perhosparvi lentoon.

Pieni linnunpesä löytyi tyhjänä ojan reunasta kuusen alta.

Heinimistuokion jälkeen oli raivauksen vuoro roskapuusta ja vadelmapuskista.

Raivattavaa roskapuuta riittää.

Pajukot ja koivupuskat ovat jo niin vankkoja, että oksasakset ja kädet joutuvat koville.

Paikoitellen poistettavaa on niin tiheästi, ettei edes kuusentaimia tahdo erottaa.

Voimani ei tahdo riittää, oli pakko jättää tappeja. Sen verran sain kuitenkin leikattua tästä kohtaa, etteivät oksat piiskaa jo hyvin kasvaneita kuusentaimia.

Monin tunnin raivausrupeaman jälkeen tulin tulokseen, että jos meinaan tästä metsän tapaista saada, on vain kaksi vaihtoehtoa. Joko hankin raivaussahan tai teetän raivaustyön metsurilla.

Vaikka teettäisin raivaustyöt tai ostaisin raivaussahan, jäisi silti ihan tarpeeksi heinimistä ja muuta hoitotyötä.