Taimikko heinäkuussa

Palstani viereinen oja on todella siististi kaivettu, ja jätteet läjätty oikealle puolelle.

Jo oli aika käydä kurkkaamassa taimikkoa. Pitkäksi olivat ruohot, horsmat, ohdakkeet ja varsinkin nokkoset venähtäneet sitten viime näkemän.

Nokkoset ulottuivat vyötärölle, ylikin ja välillä polttivat housujen läpi. Ajattelin, että nyt pitää varoa kompastumasta rähmälleen nokkosten päälle. Kasvot olisivat silloin vähän toisenlaisesti punaiset.

***

 

Heinitessä muistui mieleen, kun Wasa Expressillä äiti kolmen lapsensa kanssa ja isoäiti tulivat. samaan tilaan kuin me. Varasivat siitä sitten paikat. Isoäiti sanoi tyttärelleen: ”Mene sinä hakemaan syömistä, minä jään tytön kanssa pitämään paikkoja.”

Havahduin seuraamaan, kun kuulin isoäidin sanovan pikkutytölle, ehkä noin kolmevuotiaalle, että älä koske iPadiin, iPadin pitää olla tässä pöydällä. Isoäiti tuijotteli ulos ja tyttö kiemurteli tuolillaan levottomana eikä oikein tiennyt miten päin olisi ja minne menisi.

Seuraavan kerran havahduin, kun isoäiti sanoi lapselle: ”Ole hiljaa nyt, kun isoäiti on facebookissa.”

Hetken kuluttua vanhin lapsista ryntäsi paikalle: ”Missä tyttö on?” ”En minä vaan tiedä”, vastasi isoäiti. No tulihan se tyttö jostain juosten, kun näki veljensä.

Varsinainen isoäiti ja lapsenkaitsija! Yleensä isoäidit yrittävät viihdyttää lasta, puhella ja kertoa jotain. Ja mikseivät he yhdessä katsoneet jotain iPadista, ihmettelin.

Kaikkea sitä kuulee ja näkee – yleensä nuoria parjataan laitteiden tuijottelusta –  matkailu avartaa.