Odotan mielenkiinnolla rantautumista ja palaan muistoissani vuoteen 1964, syksyiseen Uumajaan, jolloin tulin "palvelukseen" suomalais-saksalaisperheeseen ns. au pairiksi. Miltä kaupunki näyttää nyt? Muistaako perheen äiti minut, rouva, joka tuolloin oli itse töissä, kävi perheessäoloaikanani autokoulun, osti auton, harrasti jousiammuntaa ja osallistui jousiammuntakilpailuihin. Niin tunnistaako hän minut ja tunnenko minä hänet?
No hyvin tapaaminen sujui. Rouva oli sairaaloinen ja vaikka jo reippaasti yli 80-vuotias, jaksoi puhella vilkkaasti ja muistella elettyä. Juotiin kahvit ja kertailtiin vanhoja.
Kaikki tuo sai mieleni haikeaksi ja puntaroimaan, mitä se vanhuus tuokaan tullessaan. Mutta päätin sitten, että nyt ei ole oikea hetki sitä märehtiä, vaan nauttia ja iloita siitä, mitä kaikkea voikaan vielä terveenä ollessaan tehdä.
Tietysti kaupunki on erilainen ja uudistunut sitten muutamien vuosikymmenten, nyt se on viehättävä, vilkas ja nimetty Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2014.
Katsotaan mitä huomenna tapahtuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti