Liendo, rauhallista - ei autoja, ei kulkijoita.
Päivän kunniaksi tein vain lyhyen etapin. Tosin en tiedä minkä verran kilometrejä kertyi, kun eksyin vuoristossa.
Ajatuksissani lähdin kaiketi seuraamaan eläinten polkuja, kun yhtäkkiä en enää nähnyt keltaisia opasmerkkejä.
Kuljin polkua sinne ja tänne, pysähtelin ja taas kuljin tietämättä missä olin.
Viimein en jaksanut muuta kuin vain seistä. Ja kas, näin pariskunnan laskeutuvan alaspäin. Aloin viittilöidä, kunnes huomasivat minut. Kohdalle tullessaan sanoin, että olen hukannut reitin. "Mihin haluat mennä?" "Larendoon", vastasin. "Näytämme sinulle helpon reitin sinne."
Huokasin helpotuksesta, he saattoivat minut jälleen caminolle.
Hei. Hauskaa keskikesän juhlaa!
VastaaPoista