Vanhat käsialat kertovat

 
Vanhat käsialat kertovat eri asiakirjoissa omanlaista tarinaa ajan hengestä, elintavoista jne. Tämä todentui, kun olin viikonloppuna mielenkiintoisella Vanhat käsialat ja Internet -kurssilla Liedossa.

Perehdyimme 1600-, 1700- ja 1800-luvun käsialoihin eri asiakirjoissa. Näitä sitten tulkitsimme ohjaajan avulla. Samalla karttui muutakin ajantietoa ja vanhaa perukirjasanastoa.

Lisäksi saimme kiitettävästi ohjaajalta infoa sukututkijan arkeen: kirjallisuuslähteitä, internet-osoitteita, kirkollisia lähteitä, perukirjoihin liittyvää sanastoa ja kirjallisuutta jne.

Virkistävää ja hyödyllistä oli kuulla myös muiden sukututkijoiden kokemuksia, mikä minusta aloittelijasta tuntuu helpotukselta. Heidän kuin myös ohjaajan vinkit tiedonhakutavoista ja -lähteistä säästävät paljon aikaa turhilta sivupoluilta. Suurkiitos siis heille!

Kaunis sunnuntaiaamu Liedossa; aurinko paistoi, taivas pilvetönnä ja kauniissa sinessä. Tuuli oli kohtuullisen puuskainen ja taivutteli koivunrunkoja.  (17.11.2013)

"Luontokuvaajana"

Taas sain todeta, ettei luontokuvaus niin helppoa ole, varsinkaan eläinten ja lintujen kuvaaminen puhelimella. Niin eikä epäonnistuminen taida johtua edes kamerasta, vaan kuvaajasta.

Vähän huvittaa oma kömpelyyteni.

Olen juuri ohittamassa komean kuusipuun, tuuhean ja vehreän. Eikös sieltä kurkistakin orava korvat pystyssä ja minua suoraan pällistellen. Tuostapa saan oivan kuvan, ajattelen ja alan kaivaa kiireesti kameraa esiin taskunpohjasta. Sitten puhelinkamera kun on ohut ja laukaisin herkkä, niin pitää riisua käsineet, jotta saa tukevan otteen. Alan sitten sihtailla oravaa, joka tuijottelee edelleen puuhailuani. Siitä ei näy kovinkaan paljon havujen seasta, mutta vielä sen tuijottelu näyttää hauskalta - jos vain saisin nyt tilanteen kuvattua. Sihtailen, tarkennan, ja nyt näyttää hyvältä. Mutta kun olen laukaisemallani, oravaa ei näy enää missään. Se siitä, ohi meni.

Kohta tuli vastaan seuraava kohde. Tikka nakutteli äänekkäästi sähkötolpassa. Tosin se oli aika korkealla. Jospa silti kokeilisin ottaa kuvan tuosta, ajattelin. Taas sihtailin ja kohdistelin. Ei taida onnistua, sillä aina kun kamera oli hyvällä hollilla ja piti räpsäyttää, tikka pistikin päänsä johdon tai tolpan taakse, tuntui kuin se pelleilisi kanssani. Yritin olla vähän rivakampi. No nyt näyttää tulevan hyvä kuva, mutta samalla kun painoin laukaisinta tikka lensi matkoihinsa.

Paluumatkalla oli valtavasti punatulkkuja, iso parvi koivun lehvästössä, punaiset rintamukset vaan hohtivat. No, nyt voisi onnistua, ajattelin. Kamera oli hollilla, kaikki ok, mutta sitten pieni niiskaus ja samassa linnut pyrähtivät tiehensä.

”Kom sii – kom saa!”

Keltaisen renkaan yläpuolella tikka luurailee.

Taisivat punatulkut ehtiä pois edestä!

 

Taitaa latvassa korkealla olla vielä jokunen punatulkku.

Valokuvanäyttely - Karjala

Mielenkiintoinen ja nostalginenkin näyttely ”Karjala – kuvina muistojen laulumaista” on esillä vielä huomenna torstaina ja perjantaina Paimion kaupungintalon näyttelyparvella.

Paimion Karjalaseuran ja Johannes-Seuran yhteistyönä järjestetty näyttely on kuvallinen historia luovutetusta Karjalasta. Historiallisia kuvia on Viipurista, Terijoesta, Sortavalasta ja Käkisalmesta.

***

Niin, kun malttaa viivähtää hetken Karjalan historiaa valottavassa ison valokuvan äärellä, alkaa historia muuntua todeksi: kuva muistuttaa lapsena kuullusta karjalaisen tarinasta, lauseesta, laulusta tai runopätkästä. Silloiset kertomukset tai sanonnat siitä, millaista ennen oli, mitä tapahtui kun piti äkkiä lähteä, mitä kaikkea pitikään jättää ja mitä kaikkea sinne entiselle kotiseudulle jäi, eivät avautuneet lapselle kaikkine merkityksineen.

 

Vata nyt vanhempana osaa laittaa kuulemansa historian yhteyteen, kokonaisuuteen ja ymmärtää mitä kaikkea ahdistusta vanhempamme ovat joutuneet kokemaan.

 

Ja myös heidän muassaan tuomat perinteet ja taidot tuntuvat nyt arvokkailta kuin myös heidän iloisuutensa ja optimistisuutensa arjen askareissa.

Ilta-sanomien valokuvanäyttelyyn ehtii vielä. Käy kokeilemassa, mitä valokuva kertoo sinulle!

Paivän vuoropuhelu

Eräänä päivänä A luki Maaseudun Tulevaisuus -lehteä. Siellä taisi olla joku susijuttu, joka sai hänet tokaisemaan: ”Nyt ne sudet ovat taas hyökänneet.”

B:tä vähän ärsytti moinen lausahdus eikä malttanut olla sanomatta:
”Niin, niit lamppai on vallan liikaa.”

 

Kohisevalla 3.11.2013

Puhelinkameralla kokeilua ja opettelua

Vanhalla vuoden 2005 digikameralla otettu

Puhelimen kameralla otettu.

Samon tämä on otettu puhelimella.

Tuntuu, että kestää ennen kuin osaan kuvata puhelimella edes sen vertaa kuin vanhalla kamerallani.

Puhelinkamera taitaa liikahtaa, kun näppäilen, tai miksi kuvat ovat epätarkkoja? Voisko se vaikuttaa, kun lisään kuvat (kaksi alimmaista siis) puhelimesta postaukseen BlogPressin kautta? Kamerakuvan lisään suoraan postaukseen tietokoneelta, jonne olen tallentanut kameran kuvat. Tällöin kuvat näyttävät isommaltakin.

Tuon kokoeron kuvissa olen huomannut myös matkoilla. Kun olen siirtänyt kuvat kamerasta iPadiin ja Blogpressin kautta sitten haen valitun kuvan framille postaukseen, niin siinä kuva näyttää pienemmältä kuin tietokoneelta lisäämäni kuva. Tai jos pienempi koko johtuukin BlogPress-sovelluksesta?

Koulutusta vai koukutusta

Psykologi Christoph Treier on kansainvälisesti tunnettu kouluttaja ja valmentaja (Monika Sandberg, ÅU 1.11.2013). Lehden mukaan hän kävi Kemiössä saakka koululaisia motivoimassa.

Treierin opetusfraaseja ovat muuan muassa:

• ajattele kuin voittaja
• on tärkeää viihtyä sen kanssa mitä puuhailee
• jos olet epävarma, niin ajattele mitä haluat tavoitella, eikä kaikkea sitä mikä voi mennä pieleen
• korvaa kuva, joka ponnahtaa aivoista enemmän myönteisellä kuvalla, silloin ei ehkä aine kuten fysiikka, tunnukaan niin vaikealta
• odotukset ohjaavat aivojamme – tutkimuksen mukaan kuulemma ihminen voi johtaa ajatuksillaan kehoaan. (Edm. ÅU, vapaasti suomennettuna.)

Tiedä näistä sitten, aika yksinkertaista, ”ei mitään uutta auringon alla”. ÅU:n mukaan oppilaat kokivat kuitenkin luennon mielenkiintoiseksi ja hyödylliseksi. Hyvä niin.

Nämä valmentajat, mielenohjaajat luennoivat paitsi työpaikoilla ja erilaisilla kursseilla, niin nykyään myös kouluissa. Sen lisäksi ilmestyy heidän erilaisia julkaisujaan valtavat määrät.

Valmentajat ja julkaisut tuntuvat olevan suosittuja – nyky-yhteiskunta lienee mennyt valintaviidakossaan liian vaikeaksi ihmisen selvitä – ei luoteta itseen. Niin, olipa sitten kyseessä koululaiset, nuoret aikuiset, keski-ikäiset tai vanhat, sama epävarmuus näyttää koskevan kaikkia kaikkialla.

Niinpä niin, yhteiskunta on tainnut monimutkaistua liikaa.

***

 

30.10.2013

Turku 31.10.2013



Laitteesta toiseen

Viime postauksesta saattoi päätellä, että olen hankkinut uuden puhelimen, sen josta olen puhunut jo vuosia.

Totta, nyt sain viimein ostettua iPhone-uutukaisen, jota olen havitellut pitkään.

Noin kaksi viikkoa sitten luin twiitin, jossa kerrottiin uusien phonien tulevan Suomen myymälöihin. Siitä alkoivat kyselyni operaattoriliikkeissä ja tutkiskelu netissä puhelimen ominaisuuksista. Siitä alkoi myös puntarointi, onko nyt lainkaan tarpeellista hankkia moinen moderni versio, saattaisinko kuitenkin pärjätä vanhoilla vempaimillani jne.

No kun, vimma iskee, siitä ei hevin pääse irti, siihen ei pure mitkään järkisyyt.

Mainitsen muutaman argumentin ostopäätökseeni.

• Uudessa iPhonessa on hyvä kamera, ainakin parempi kuin vuoden 2005 digipokkarissani.
• Se on kevyempi pitää mukana kuin vanha kamerani ja puhelimeni, siis samassa laitteessa on paremmin toimiva puhelin ja kamera ja voin siis pitää vain yhtä laitetta mukanani.
• Kun ennestään on iPad, sen kaverina on käytännöllistä olla myös iPhone.
• Puhelin on helppokäyttöinen, näen helposti yhteystiedot, voin helposti muokata niitä ja voin lähettää ilmaisia viestejä ja puhua ilmaiseksi ”applelaisten” kanssa missä kuljenkin.
• Vanha puhelimeni on reistaillut ja osoittautunut muutenkin epävarmaksi seuralaiseksi.

***

 

Lyhyen käyttökokemuksen perusteella voin todeta, että puhelimen kamera on oivallinen, jos on tarvetta lähettää esim. tilannekuva välittömästi eteenpäin.

En taida kuitenkaan selvitä yhdellä laitteella – toistaiseksi joudun pitämään vanhaa digipokkaria mukana puhelimen tai puhelimien ohella.

No niin, nyt minulla on kannettavana kolme laitetta yhden sijaan!