Välillä sitä ja välillä tätä

Ilmat suosivat taimikonraivaustani yhä harvemmin. Milloin on niin sumuista, ettei eteensä näe, tai tiet petollisen kylmiä, jollei peräti jäisiä. Milloin taas vesikuuroja siksi usein, ettei edes ulos viitsi ängetä. Mutta aina kun saan apua, innostun siitä paikasta.

Tuli muuten osallistuttua opiston dekkarikurssille. Kokeilen kirjoittaa dekkarinovellin tapaista otsikolla Kauhuyö majatalossa. 

Ensimmäinen kappale kuulostaa tältä: 

Ei se ollut tuulen ujellusta, ei sinä talvisen pimeänä yönä kun yövyin kylän ainoassa pyhiinvaeltajien majatalossa. Se oli jotain muuta, kerrassaan järkyttävää! Lähtiessä ei ollut aavistustakaan, että tuollaisen kaamean yön joutuisin vielä kokemaan. Ehkä hyvä, koko reissu olisi saattanut jäädä tekemättä. Tai sitten ei, sillä kesän ja syksyn mittaan vimmani oli kasvanut pakottavaksi haluksi lähteä taas kerran vaellukselle. Siinä vimmassa ennen lähtöä ja vaelluksen aikana olin kuuro, immuuni kaikille varoituksille.

Toinen kurssi, johon osallistun on WordPress -kurssi. Ihan kokeilumielessä sekin, jos sitä kautta saisin nykyistä kätevämmän ja toimivamman blogi/kotisivut -alustan. Molemmat kurssit ovat vielä alkutekijöissään, joten katsotaan miten toteutuvat.

Tänään raivaushommeleissa kävi sukkelasti jo alkumetreillä: teräketju pomppasi, suorastaan lensi pois laipan päältä kesken sahausta. Onneksi oli visiiri kasvoilla. 

Aikani yritin sovittaa ketjua paikoilleen. Ei onnistunut, varpaita alkoi paleltaa siinä seistessä, piti heivata ja luovuttaa raivaushommelit tällä erää. 

Upea sää, lauhaa, ihan mahtavaa. Korppi kaarteli ylläni ja tikka äänteli vähän etäämpänä. Jokunen leinikki kukki vielä. 

Jottei näin hienona päivänä ihan hukkareissua olisi tullut käppäilin katsomaan tervaleppiä. Ei hullumpaa, tuumailin, hengissä näyttävät olevan.

Vaikeaa lepikköistä ja kuoppaista aluetta kävellä. Ojat täynnä vettä, ei kuitenkaan yli äyräidensä tulvineet. Kaksi ja puolituntia tuli ulkoiltua raikkaassa ilmassa, ihan kiva Kustaa Aadolfin päivä vaikkei leivosta ollutkaan.

Taimikkopöheikön raivausta

Yksi alue taimikossa on täyttä tiheää pöheikköä. Ei tarvitse paljon kävellä, pyörähtää vain taimen ympäri, niin aina on näkösällä raivattavaa. 

Haavat, pihlajat ja lepät ovat aivan kuusentaimen kyljessä kiinni pitkinä piiskoina. Rauhallisesti on edettävä, jottei tainta vahingoita. 

Pari kolme tuntia kun touhuan, aikas kuitti sit olen. No pikkuhiljaa, ja on varottava innostumasta, muuten ovat keväiset kivut taas kimpussa. Siksi toisekseen ei ole kiiruustakaan, joten ”maltti on valttia”, muistutan itseäni. 

Pöheikössä ollessani muistui myös sanonta ”sen mitä taakseen jättää, sen edestään löytää”. Pitää todella hyvin paikkansa myös taimikonhoidossa.

Viikonloppu taimikossa

Lauantaina oli hyvä sää minun puuhailla taimikossa. Paikoitellen jyrkänteellä oli kyllä vaikeuksia pysyä pystyssä. Oli näet upottava sammalmatto ja märänliukkaita risuja ja oksia kenkien alla. Ei siinä parantunut hosua. 

Sunnuntaina oli vielä märempi keli kuin lauantaina. Oikeastaan piti pitää lepopäivä hartioille, äiyin kuitenkin heittoplokkaajan avuksi. 

Heittoploki on kätevä konsti ohjata puu oikealle raiteelle, kunhan osaa solmut. Ja nyt parissa kohtaa se olikin tarpeen, ettei puu kaatunut tielle. Räntäkuuro ja perään vesikuuro lopettivat hommelit vähän ennen aikojaan.

 

Syksyisessä taimikossa

Tänään ei mikään pidätellyt, piti päästä taimikkoon moottorisahalla touhuamaan. Olikin upea sää, mukavan viileää ja kosteaa. 

Piikkilanka pitää jossain vaiheessa keriä pois.

Olin taas niin innoissani, että piti hokea tämän tästä, että nyt iisisti, iisisti. Mutta katsellessani, no mihin suuntaan vaan, aina oli pöheikköä näkösällä. Siinä meinaa tulla väkisin hosumista, mutta stop tykkänään, muuten hommat taas loppuvat, hoin. Ja korppi ylläni kaarrellessa tuntui olevan samaa mieltä.

Hyvä terveys

Kouluaikaisista terveysopin muistiinpanoistani luin: ”Hyvään terveyteen kuuluu, että ihminen pystyy menestyksellisesti selviytymään elämäntaisteluisaan huonoissakin olosuhteissa. 

Terveys on, että jokainen ruumiinjäsen ja elin rakenneltaan ja toiminnaltaan täyttää ne tehtävät, jotka sille on määrätty. 

Hyvän terveyden avulla vältämme epämiellyttäviä tuntemuksia, jotka huonovointisuus aiheuttaa. Se (hyvä terveys) aiheuttaa meille elämänhalua ja iloa. 

Terveyttämme heikentävät sellaiset seikat, jotka häiritsevät elintoimintamme säännönmukaisuutta. Terveyttämme edistää tekijät, jotka ovat sopusoinnuissa säännönmukaisuuden kanssa, palvelevat ja tukevat sitä.” 

Niinpä. Hyvä terveys on aina kiinnostanut minua ja kiinnostaa edelleen. Siksi kävely, vaeltelu ja yleensä kaikki kuntoilu, varsinkin ulkosalla on ollut tärkeää ja mukavaa.

Äärest kiitollinen olen nyt, kun viimein pääsin eroon sietämättömistä kivuista, varsinkin olkavarsissa. Alan olla kunnossa, siis sellaisessa kunnossa että voin jatkaa kävelyharjoituksiani ja muuta. Niin ja jopa jälleen tehdä metsähommia. Ja voi sitä iloa kun taas saatoin tarttua moottorisahaan!

Sisustuskutsut

Eilen Astalla oli kivat sisustuskutsut. Viimeisistä kotikutsuille osallistumisestani onkin jo aikaa. 

Vähän kyllä emmin kulkutaudin takia, mutta liikkeelle halu oli kova, ja mielenkiintokin, en näet ole ennen osallistunutkaan sisustuskutsuille. 

Siksi toisekseen puuskainen tuuli ei oikein innoittanut lenkille menokaan, joten ei kun menoks.

Perillä vastassa oli hulppeat maisemat: meri, sammaleiset metsäkalliot ja komeat männyt ja raikas tuuli ja Luna. 

Ja voi mikä tarjoilu, Astan luomuksia kaikki.