Yksi alue taimikossa on täyttä tiheää pöheikköä. Ei tarvitse paljon kävellä, pyörähtää vain taimen ympäri, niin aina on näkösällä raivattavaa.
Haavat, pihlajat ja lepät ovat aivan kuusentaimen kyljessä kiinni pitkinä piiskoina. Rauhallisesti on edettävä, jottei tainta vahingoita.
Pari kolme tuntia kun touhuan, aikas kuitti sit olen. No pikkuhiljaa, ja on varottava innostumasta, muuten ovat keväiset kivut taas kimpussa. Siksi toisekseen ei ole kiiruustakaan, joten ”maltti on valttia”, muistutan itseäni.
Pöheikössä ollessani muistui myös sanonta ”sen mitä taakseen jättää, sen edestään löytää”. Pitää todella hyvin paikkansa myös taimikonhoidossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti