Fågelholkissa taas, olin näet pari päivää poissa. Tullessani eilen lehmät säntäilivät laumana veräjälle.
Ovatkin näköjään aika vikkeläkinttuisia! Kerääntyivät lähes kaikki siihen tuijottamaan, aivan kuin olisivat pitkään odottaneet tuloani. Olipa kiva!
Minä sitten aprikoimaan, miten päästä eteenpäin. Veräjää ei passannut aukaista, siitähän ne olisivat kirmanneet ulos kukin taholleen.
Lähdin kävellen katsomaan, josko isäntää näkyisi avuksi. Eipä näkynyt. Näkyi valtavia kärpäsparvia sihahtavan ilmaan polun varren tuoreista sontaläjistä. Taas tuli Camino mieleen kulkiessani Espanjan Galiciassa. Siellä niitä sontaläjiä vasta olikin! Ja lehmäletkoja tuli vastaan niin kapealla polulla, etten tiennyt mihin väistää. (Taisin tästä kirjassani Annan sydämen ohjata mainitakin.)
Palaanpa fågelholkkiin, kotvan kuluttua näet isäntä pyöräili paikalle raskastekoista veräjää aukaisemaan ja huiskimaan lehmiä etäämmälle. Eivät meinanneet väistää autoa, vaan änkesivät puskuria nuoleskelemaan. Keksin onneksi painaa torvea ja siitäkös lehmät hypähtelemään sivummalle. Melkein itsekin pelästyin.
Tästä lähtien ennen kuin lähden autolla minun pitää katsoa missä lehmät. Jalkaisin helpompaa, kiipeän vain veräjän yli… no, tiedä sitten.
P.S. Fågelholkissa kuvien lisääminen postauksiin on kimuranttia, kuvan kokokin pienenee, joten korjailen myöhemmin kotona.
VastaaPoistaNäköjään myös teksti muuttuu pienemmäksi.