Fågelholkissa luonto näyttäytyy jo sangen ruskeansävyisenä. Pitkä helteinen kuivuuskausi on selvästi aikaistanut biologista kiertokulkua. Mökin pihamaa on keltaisten koivunlehtien peittämä, männyn neulaset ja kävyt täplittävät ruskettunut nurmikkoa. 

Lauantaina kävin Saaran kanssa täällä edestakaisin. Ihasteltiin lehmien saapumista laitumelle, juotiin kahvit, tehtiin pieni kävely ja kokeiltiin saunan lämmittämistä. 

Nopeasti pikkusauna kuumenikin, melkein vartissa. Jostain syystä olen aristellut kiukaan sytyttämistä, mutta taidanpa nyt aloittaa ahkeran saunomisen… siksi helposti se kävi. Puitakin on yllin kyllin. Rentouttavalta ja mukavalta pehmeä löyly tuntui. 

Elokuu on jo ovella, ja vielä on minulla kirjoittamiset ja lukemiset kovasti kesken. Aika rientää, olipa missä vaan, mutta varsinkin täällä luonnonhelmassa; taivaankantta, veden liplatusta ja vesilintujen liikehdintää seuraillessa. 

Käärmettä en olekaan aikoihin ollut katsomassa tai siis pikemminkin pientä säikähdystä hakemassa. Vaikuttaa siltä kuin ampiaiset olisivat jättäneet minut rauhaan.