Viikonlopun kissavahti

Menneenä viikonloppuna minulla oli mieluinen tehtävä, nimittäin olla pitkästä aikaa kissavahtina. 

Sattuipa sitten lauantaina seuraava pieni ja hassu episodi kissan kanssa. Kylpyhuoneesta näet kuului kissan äänekästä ja vaativaa nau´untaa. Mikä sillä nyt on hätänä, kun noin naukuu, meinasin ja riensin ihmeissäni katsomaan

Kissa oli pesutornin (siis pesukoneen ja kuivausrummun päällä) ja naukui vimmatusti. Kurkisteli joka suuntaan ja kokeili varovasti käpälillään liukkaita reunoja ikään kuin kokeillen alastuloa. Siitä ja naukumisesta päättelin oitis, ettei se uskalla alas tulla. 

Minä siihen eteen kantamaan tikkaita ja kaikenlaista vempainta, jota pitkin pääsisi alas. Välillä yritin kaapata syliinkin, mutta se vain peruutti etäämmälle. Sitten keksin avata viereisen pyykkikaapin oven (jonne pääsy on kuulemma ehdottomasti kielletty). 

Sinne likapyykkikoriin se kätevästi hypähti ja oli vallan innoissaan moisesta paikasta; nuuhki ja kaiveli pyykin pohjalle. Ajattelin sen etsivän koloa mistä päästä pois. Aikansa siellä touhuttuaan se yksinkertaisesti hypähti alas. Teki mieli monta kertaa Saaralle soittaa, että mitenkäs kissan nyt alas otan, mutten viitsinyt häiritä moisen asian takia. 

Illalla Saara onneksi soitti: – Miten olette pärjäilleet? – Muuten hyvin, oikein hyvin, mutta en meinannut saada kissaa alas kylppärin pesutornin päältä. Kaikenlaista kokeilin ja tuli se sitten viimein alas. Saara: – Kissa hyppää itsekseen alas sieltä päältä. – Mutta kun naukui niin vietävästi! – Se vaan naukuu huomiota, tykkää kun joku tulee katsomaan sitä. Jos vielä menee, niin tulee kyllä ite alas. 

No ei aikaakaan, kun kissa taas naukui samaisella paikalla. Katselin sen touhua hetken ja sanoin, että nyt saat itse tulla alas. Ja siunailin, että onneksi oli ollut Saaran kanssa puhetta, en näet olisi millään enää viitsinyt samaa rumbaa. Ja kas, ovi kun oli auki, näin sen sieltä kevyen pehmeästi hypähtävän kylppärin lattialle. Viisas kissa, osasipa nuruttaa minua ja kunnolla!