Sunnuntaina tuli käväistyä pikaisesti August (Aku) Pyölniitun (1887-1979) museossa. Pyölniittu oli paimiolainen itseoppinut tiedemies, ajattelija, pienviljelijä ja keksijäkin.
Johanna Lehto-Vahteran (Turun Aboa Vetus & Ars Nova -museon johtaja) kertoessa Akun elämästä ja elämäntyöstä saatoin hyvin kuvitella miten Ida ja Olga ahkerina ja hiljaisin huushollerskoina häärivät hellan äärellä, matalissa ja hämärissä huoneissa, ompelivat ja korjailivat vaatteita.
Hissukseen ja vaitonaisna tekivät askareitaan hiljaa liikuskellen, jotteivat vaan häiritsisi alituisesti fundeeraavaa veljeään.
Aku-veli vaati rauhaa, tilaa ja aikaakin syventyäkseen kirjoihinsa ja kirjoittamiseen. Hän piti kirjoituspaperille puhumisesta hermolepuutuksena. Kirjoittaen hän kritisoi lukemaansa ja järjesteli ajatuksiaan.
Aika ja ajankäyttö olivatkin Akulle tärkeitä asioita: hän kritisoi tyhjän puhumista ja tyhjäntoimittamista. Melkeinpä voin kuulla hänen tiukan kritiikkinsä somesta ja mediasta.
Mielenkiintoista oli tutkailla Akun kirjastoa, jossa on kuulemma parisen tuhatta nidettä erilaista kirjallisuutta: tieto- ja kaunokirjallisuuden lisäksi ravitsemus- ja elämäntapaoppaita.
Museo on avoinna vielä ensi sunnuntaina, viimeistä kertaa muuten, siis tänä vuonna.
Kirjallisuutta:
Lehto-Vahtera, Johanna (2011) (toim.). Näkyviin tuleminen. August Pyölniitun kirjoituksia vuosilta 1907-1917. Paimio: August Pyölniitun museo. 373 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti