Olin jo melkein unohtanut miltä kunnon helle tuntuu: ensin mukavalta, mutta sitten paahde ottaa valtoihinsa. Vähitellen se uuvuttaa vieden voimat.
Tuumailen: mitä sitä taistelemaan, antaudutaan lämpöön, heinäkuiseen ihanaan lämpöön, tuoksuihin ja katsellaan varjoja ja kaikkea muuta mitä luonto esittää.
*
Perjantaina lehmät kirmasivat aivan mökin ikkunan taakse laiduntamaan. Kivaa niitä oli seurailla – ehkä molemmin puolin – vähän väliä ne pysähtyivät katsomaan, että kukas toi on. No, perjantain iltapäivällä ne saivatkin niskaansa kunnon sadekuuron.
Tuli nimittäin ukkosen jylistessä rankasti vettä. Ja pitkään kaatamalla satoikii, monta tuntia. Se oli täällä kesän ensimmäinen todellinen sadepäivä; juhannuksenakaan kuulemma ei tullut tipan tippaa.
Nyt lehmät on ajettu laiduntamaan etäämmälle. Isäntä näet antaa ruohon vielä kasvaa pidemmäksi ja kasvaahan se nyt sateen jälkeen hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti