Valkohäntäpeurat

Aamuvarhaisella valkohäntäpeurat tykkäävät murkinoida rantaniityllä. Rohkeitakin ovat, yksi iso ja kaksi pienempää, eivät ne paljon hätyyttelystäni perusta. 

Korkeintaan vähän nostavat päätään. Siinä sitten yhtenä aamuna tuijottelimme toisiamme, aamun hiljaisuudessa. Vasta kun vähän äänekkäämmin aloin metelöidä, isompi otti pitkän jättiloikan metsään. 

Loikatessaan se päästi kummallisen puhinan, aivan kuin olisi vihoissaan puhissut joutuessaan vehreältä apajalta poistumaan. Enpä ole sellaista ääntä ennen kuullutkaan. 

Puun taakse se jäi seurailemaan - mikäs sen siellä ison kuusen takana oli kyttäillä - pienemmät peurat eivät olleet moksiskaan vaan jatkoivat herkutteluaan.