Sevilla - katunäkymiä

Tänään kokeilin kävellä alberguesta saakka rautatieasemalle. Vaikka bussilla kulkemista minulle ehdotettiin niin halusin taas kävelyttää rinkkaani. Siksi toisekseen pitäisi ottaa ensin bussi C1 ja vaihtaa toiseen jossain kohtaa matkalla. Vaivattomampaa on kävellä, ei tarvitse seistä ja odotella niitä busseja.

Tunnissa asemalle patikoin. Välillä pysähtelin tarkistamaan tai etsimään kartasta reittiä. Oletin kävelyn vievän paljon kauemmin aikaa. Paluumatkalle lähdin eri reittiä ja muutenkin vitkuttelin.

Avenuet ovat täällä leveitä ja pitkiä ja liikenne vilkaista. En tiedä missä täällä kapeat kadut ja kujat ovat - ehkä niitä ei olekaan. Tulee mieleen Córdopan vanha kaupunginosa. Se kapeine kujineen ja vanhoine rakennuksineen miellytti minua enemmän kuin tämä Sevilla. 

Ehkä liian nopeasti päätelty, sillä tutustumiseni jää nyt aivan pintaraapaisuksi. Ja muutenkin taitaa vaatia omanlaisensa tottumisen suuren kaupungin kohinaan ja vilkkaaseen meininkiin.

Piti ottaa kuva remonttimiehistä, näytti aivan kuin mies tikapuilla puhuisi lankapuhelimella, tiedä sitten. Vähän myöhästyin valokuvauksessa, paras tilanne meni ohi.

Kunnon hien sain kävelyltäni mennen tunnen. Aurinko helotti niin etten meinannut aurikolaseista huolimatta eteeni nähdä. 

Kahvittelu virkisti kummasti. Tämä paikka vaikutti olevan vanhemman väen suosiossa.

Kuumina kesäkuukausina en tuskin jaksaisin olla täällä lainkaan. Joulukuinen sääkin ottaa voimille.

Aamulla sitten jätän tämän mukavan alberguen ja siirryn muihin maisemiin.