Córdobassa

Jo kolmatta päivää olen kierrellyt Córdopan katuja ja toreja. On ollut aurinkoista ja lämmintä kuljeskella.

Puente Romano

Córdopan Moskeijakatedraaliin oli pitkä jono.

Aamut ovat viileitä, mutta tarkenen ilman käsineitä. Yhdentoista kieppeillä lämpötila on jo lähes parikymmentä astetta.

Olen ihmetellyt täällä valtavaa ihmismäärää kaikkialla - tänäänkin arkipäivänä - tungosta kaikkialla missä kuljenkin. Aamuisin kahvilat ovat niin täynnä sekä sisällä että sen edustalla ulkona, etten meinaa istumapaikkaa löytää. Kun viimein jonotettuani ja pöytään päästyäni kahveineni ja paahtoleipineni huoahdan helpotuksesta, voin nauttia vilkkaasta puheensorinasta, tohinasta ja elämästä ympärilläni.

Aamukahvittelun jälkeen astelin jo toistamiseen moderniin turisti-infoon pyhiinvaellusreittiä selvittämään. 

Jokin minua ajaa siihen vaikka on jo käynyt selväksi, etten voi varpaan takia tällä kertaa lähteä vaeltamaan - eikä ole edes vaelluskenkiäkään mukana. Toimin kuitenkin kuin olisin lähdössä. Olen selvittänyt alberguet, lähtöpaikan, reitin jne. 

Santiago-kirkon ovi. Kirkko oli suljettu, mutta satuin pääsemään sisälle ja sain leiman passiini.

Reitin opastekin löytyi Augustin Morenonkadulta.

Tämä kujamainen katu on jo pyhiinvaellusreittiä.

Oikeastaan se oli viimeinen niitti asialle kun kuulin, että reitti kulkee maaseutujen halki eikä etappien välillä ole baareja eikä kyliä, joissa voisin levähtää. Lisäksi etapit ovat sen verran pitkiä, ettei kuntoni riitä. 

Huomisen päivän olen vielä tässä mukavassa ja eloisassa kaupungissa.