Málagan hulinassa

Junamatka Sevillasta Málagaan kesti kolmisen tuntia. Alati vaihtuvia maisemia oli mukava katsella. 

Málagan juna-asemalta kävelin tuttua reittiä tuttuun pensionaattiin. Askeltaminen tuntui kevyeltä, ja aivan kuin rinkkakin olisi keventynyt, tunnissa olin perillä. 

Pensionaatissa olivat vähän kummissaan ja iloisia kun sinne taas putkahdin. Onneksi sain huoneen noin vain varaamatta.

Majoittumisen jälkeen oli kiire päiväkahville: Café con leche, medium.

Valtavasti on ollut näinä päivinä ihmisiä liikkeellä kaduilla ja toreilla, aivan ruuhkaksi saakka. Puolenpäivän aikoihin kaupat, kahvilat ja ravintolat täyttyvät ihmisistä, mutta meno on rauhallista ja verkkaista.

Iltasella alkaa varsinainen joulumarkkinatunnelma musiikkeineen, valoineen, ihmisruuhkineen jne. niin etten tahdo eteenpäin päästä.

Ihmettelin kovasti, miten minä nyt täällä olen, tällaisessa hälinässä ja hulinassa. Caminoa ajattelin - sen rauhaa, luontoa, erilaisia polkuja ja metsäteitä, pikkukyliä - siellä minun piti oleman.

Tämän matkan aikana selvittelin reittejä, aloituspaikkoja ja sain karttoja ja muuta tietoa, olisin voinut hyvin lähteä.

Mutta jokin esti tällä kertaa hämmentäen mieltäni, aiheuttaen epävarmuutta lähteä vaeltamaan yksin. Se taisi olla suuri pelko, aavistukset etten näkisi ketään edessäni eikä ketään tulisi jälkeeni etapin aikana, kulkisin kuin erämaassa aivan yksikseni ties millaisessa säässä. Tulisi vastaan joku pieni kylä, mutta ei välttämättä baaria, jossa levähtää. Niin, ja annoin majapaikoissa nuorten varoitukset kylmyydestä, huonosta säästä, polkujen liukkaudesta vaikuttaa kuin synkkä ukkospilvi.

Päätin totella taas kerran rinkkaani, joka sanoi etten valmistautunut tarpeeksi hyvin, että minulla ei ole vaellussauvoja eikä -kenkiä mukana ja palata kotiin.

Olen kuitenkin suunnattoman kiitollinen tästä matkasta eri majoituspaikkoineen. Olen saanut nauttia Andalusian eri kaupunkien historiallisista tunnelmista, valosta, lämmöstä ja merestä. Olen voinut tehdä monen tunnin kiireettömiä tutustumiskävelyjä, kirjoitella ja mietiskellä. Tämä loistelias jouluhulinakin on minulle eräänlainen mieleenpainuva kokemus.

Kuitenkin päivien oleskelu auringossa ja valossa tähän aikaan vuodesta saa kaipuun Suomeen. Vaikka siellä on pimeää, sateista, tuulista ja kylmää, on sen luonnossa enemmän luonnetta, karaisevaa ytyä kuin päivästä toiseen heloittavan auringon alla.