Lihaskuntoharjoittelu kannattaa

Eilen oli taas kahvakuulatreeni. Siellä on ollut mukava käydä.

On ollut ilahduttavaa huomata, että treeni kerran viikossakin jo voimistaa. Alkaa jo tuntua, että voisin treenata pari kiloa painavammalla kuulalla. Nyt ymmärrän, miksi ihmisillä on useampi kuula mukana, eri painoisia näet. Voivat sitten vaihdella voimiensa mukaan kevyempään tai raskaampaan kuulan.

Tottahan toki treeniä seuraavana aamuna jäsenissä tuntuu jomotusta, että jotain vähän voimallisempaa niillä on tehty. Yllättävän nopeasti kuitenkin palaudun. En tiedä vaikuttaako tai edistääkö palautumista, kun juon aina treenin jälkeen tunnin kuluessa annoksen Foreverin proteiinijuomaa. Jostain luin, että proteiinilla on lihaksia korjaava vaikutus – kova treeni kun rikkoo lihasta – näin arkisesti ilmaistuna. Joskus otan proteiinijuomaa myös noin tunti pari ennen harjoittelua.

No, kaksi kertaa vielä tämän vuoden puolella, ja treenit jatkuvat sitten taas tammikuussa.

P.S. Haudutuspata on ollut hyödyllinen - sillä saa vaivattomasti maittavan aamupuuron - paljon kanelia ja ripaus sokeria päälle.

Raivausveitsi

Tänään kokeilin taimikossa oksasaksien sijaan raivausveistä. Näppärältä apuvälineeltä vaikutti ja kevyt käyttää.

Alussa minun piti vähän totutella käyttötapaan, sillä kun pitää nykäistä vetokahvasta vinosti ylöspäin.

Jyrkässä rinteessä oli vaikeuksia pysyä pystyssä. Oli katsottava, mihin suuntaan nykäisee, etten kupsahtaisi kumoon. Tasaisessa maastossa raivausveitsi toimii hyvin ja on nopea käyttää.

Oksasakset olivat myös fölissä, ne toimivatkin rinteessä paremmin kuin raivausveitsi. Oksasaksilla saa näet hyvin katkottua jämerien puiden, kuten ohuehkot ja tainta piiskaavat koivunoksat.

Vuoronperän käytin molempia. No vähän hankalaa niitä molempia oli kuljetella juuri maaston epätasaisuuden takia.

Yritän ensi hätään saada taimen ympäristön puhtaaksi, jotta raivaussahalla olisi myöhemmin helpompi kaataa paksuvartiset puut.

Raivatessa etsiskelin suppilovahveroita, vaan ei näkynyt. Muita sieniä näyttää jo ilmaantuneen tälle päätehakkuualueelle. Tunnistaminen jäi, kun ei tullut sienikirjaa mukaan.

Pihakuusi

Saatiin eilen ennen pakkasia ja lumen tuloa haettua vuotuinen pihakuusi. Siinä se nyt ikkunan alla odottaa kynttilöitä ja joulua.

Tänä vuonna pihakuusi on vähän kleinin puoleinen. Minusta se on vaan hyvä; eipä varjosta ja estä valoa sisälle.

Kuusenhakureissulla tuli katsastettua taimikkoa. Oli mukavaa katsella vihreitä taimia – ovat vaan jaksaneet ponnistaa heinän seasta – isoksi venahtaneita. Monta vuotta olen ollut heinimässä, eipä ole ollut turhaa.

Jokunen aukkopaikka näytti olevan, ja toisaalla taas runsaasti siemenestä kasvaneita kuusen- ja männyntaimia.

 Mutta voi sitä roskapuun määrää edelleen… niin vaikka raivannut olen niitäkin.

Haudutuspata

Ei mikään hullumpi investointi tuo haudutuspata. Siististi ja vaivattomasti siinä valmistuvat niin puurot kuin pääruoatkin.

Haudutuspata antoi aiheen kurkistaa jauhokaappiin. Ihan nolottaa tunnustaa moinen haaskaus, sillä jauho, ryynit ja hiutaleet olivat aikoja sitten vanhentuneet. Tuorein oli kaurahiutalepakkaus, sekin oli kyllä jo syyskuussa vanhentunut, mutta sovimme että käytämme hiutaleet loppuun ennen kuin ostetaan uusia.

Kaupassa kaikki erilaiset suurimot, hiutaleet ja jauhot ovat heikkouteni. Katson värikkäitä ja myyviä pakkauksia, ja kas näen itseni valmistamassa tosi terveellistä ja runsaskuituista aamu- tai välipalaa. Oikeastaan keitän ja syön ne jo siinä pakkausten edessä seistessäni.  Kotona lastaan vastaostetut terveystuotteet kaappiin ja sinne ne näköjään unohtuvat, niin nopeammin kuin luulenkaan.

Vastedes pitää muistaa ostaa vain pieniä jauho-, ryyni- ja hiutalepakkauksia, korkeintaan kilon. Niin, eikä ostaa mitään uutta ennen kuin ostettu pakkaus on täysin loppu.

No toistaiseksi haudutuspadalla on ollut päivittäin käyttöä, ja olemme syöneet hyvin hautunutta ja pehmeää puuroa täysjyväkaurahiutaleista.

Minusta haudutuspadan etu on siinä, että voin laittaa ruoan sinne hitaasti kypsymään ja mennä itse lenkille tai muille asioille tai puuhata muuta - kätevää, yksinkertaista ja helppoa.

P.S. Vihjeen haudutuspadasta löysin Outi Pakkasen FB-julkaisusta. Tilasin padan välittömästi netistä, kun oli vielä tarjouksessa pari päivää.

Vihreä taimikko

Tänään oli sangen otollinen sää huiskia ja raivata rehevähkössä taimikossa. Ei ollut hirvikärpäsiä eikä muitakaan ötököitä häiritsemässä. Oli tyyntä ja rauhallista, vain korppi raakkui ylhäällä korkeuksissa.

Tähän aikaan vuodesta taimikko erottuu kauniin vihreänä. Ruohot ja vadelmapensaat patsastavat ruskeina siinä taimen ympärillä. Myös piiskaiset pajut ja koivut ovat nyt lehdettömiä, ns. paljaina.

Kuivuneet heinät olisi hyvä ehtiä sotkea alas ja roskapuut ja -pensaat leikata ennen lumen tuloa.


Tyhjä punakylkirastaan (Turdus musicus WV: n muk.) pesän löytö kuusen oksilla ilahdutti.

Hosua ei kannata, sillä sammaleet, juurakot ja oksat ovat paikoitellen liukkaita. Katson tarkkaan mihin astun kuin kivisellä Kevätcaminollani ikään, ettei vaan tulisi haaveria.

Päivä on jo lyhyt. Näin pilvisellä säällä alkaa hämärtää kolmen ja neljän välillä. Tuohon aikaan se korppikin alkoi mesota taivaalla aivan kuin sanoakseen: kottii koht, kottii koht. No ainakin sen raakunta sai vilkaisemaan kelloa ja aatokseen, että alanpa tästä pikkuhiljaa lähteä.



 Kotona "raskaan työn raatajalle" maistui mehevä omeletti, jossa täytteenä sieniä ja purjoa. Päällä runsaasti persiljaa.

Minne muistiinpanot?

Muistiinpanojen tallentamisesta on tullut minulle miltei ongelma. Muistettavia asioita tuntuu kertyvän yhä enemmän ja enemmän.

Aikaa kuluu ja on varsin turhauttavaa etsiä tiettyä ja "tärkeää" asiaa eri paikoista. Huomaan etsiväni löytämättä yhä useammin jotain tähdellistä merkintää luetusta, kirjoittajasta, ohjeesta, jostain havainnosta jne.

Tiedän kyllä, että paperinen muistivihko on yksinkertainen ja hyvä systeemi. Sarasvuo joskus aikoinaan valtansa päivillä sanoi jossain luennollaan, että tehokkuuteen ja ajanhallintaan ei tarvita muuta kuin kynä, vihko ja paperikalenteri. Tosin silloin ei ollut vielä tätä Some-habitusta – nyt elellään vähän erilaista aikaa. Mitä Sarasvuo mahtaisi nyt suositella? No, se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. 

Näitä muistivihkoja minulla on kasapäin: täysiä, aloitettuja ja aloittamattomia varalle ostettuja, on pieniä ja suuria, ohuita ja paksuja, kovakantisia ja ohutkantisia.

Kaikenkokoisia muistivihkoja olen hankkinut. Joku on sanonut, että jos on pieni kalenteri ja pieni muistivihko, niin on pienet ajatuksetkin ja päinvastoin. Niin tai näin, olisiko Evernote ratkaisu pulmaani? 

Digitaaliseen muistikirjaan siirtymistä harkitsen nyt todella. Kaikki asiani olisivat yhdessä paikassa ja löytäisin hakusanan avulla minkä vaan asian. Hakutoiminnon lisäksi

• siinä on joustava kansiointi ja tunnistesysteemi
• voin käyttää sitä kaikissa laitteissani ja
• voin luoda ja lukea sisältöjä milloin vain.

Mutta digiversion aloittaminen ei käy kädenkäänteessä, tuntuu että jokin Evernote-kurssi olisi paikallaan. Outi Lammin mukaan kannattaa ensin suunnitella huolella, nimetä muistikirjat ja muistiinpanot.

Lammi, Outi (2013). Opi ja työskentele verkossa. Tätinörtti opastaa. Jyväskylä: Docendo. 227 sivua.

Onko sinulla kokemusta digitaalisesta muistikirjasta tai oletko kuullut muiden käyttökokemuksia?

Nellin lippuset ja lappuset

Liekö Nellillä stressiä, kun lippuset ja lappuset ovat tavan takaa kadoksissa. Tai yksinkertaisesti Nelli lienee tullut niin vanhuuden höperöksi, ettei muista mihin on lappusensa ajatuksissaan laskenut.

Näitä lappusiaan Nelli hakee tuskastuneena milloin mistäkin huoneesta, kirjojen välistä, laukuistaan jne.

Yhdessä lapussa piti olla tärkeä yhteystieto ja Nelli olisi tarvinnut sitä juuri tänään .

Nestor: Löysiks sä sitä lappuu?”
Nelli: ”En, enkä jaksa nyt enää hakkee.”
Nestor: ”No niin, kun sä olet jo monta tuntia sitä hakenut. Kyl se vaan on paremp et lopetat, ni voit sit hakke toist lappuu, ni kyl se sit löytyy.”

Nelli oli vähän ymmällään toisen kommentista, laskiko Nestor leikkiä vai oliko harmistunut Ellin jonkin etsimiseen jatkuvasti. Mutta sitten Nelliä alkoi naurattaa ja tokaisi:

”Kyl sul sit leikkaa!”

Voisko Ellille sopia digitaalinen muistikirja Evernote, johon voisi tallentaa kaikki lappusensa, olisivat sitten yhdessä paikassa?

Noin kaksi vuotta sitten (26.10.2012) lunta oli tullu pihallemme kunnolla.