Kirjan talon 2. kurssipäivä

Toisena kirjoittajakurssipäivänä kirpeä pakkasaamu ja valoisuus jatkui. Aamuvarhaisella oli pakkasta -25,7 astetta, mutta sää lämpeni vauhdilla päivän mittaan.

 

Odotellen innokkaana kurssipäivän antia lähdin taas hyvissä ajoin kotoa, joten ehdin matkalla Kirjan talolle näppäillä muutaman kuvan vähän eri kulmista kuin eilen.

 

 

Borenpuisto

Kauniina sunnuntaiaamuna oli upeaa käyskennellä pitkin Auranjoen vierustaa.

 

 

 

Talvinen Aurajoki

 



Kirjoittajakurssin tarkoituksena oli antaa kirjoittajille sekä teoreettista että käytännön ohjausta tekstien työstämiseen.

Nyt jälkeenpäin kun ajattelen, ymmärsin väärin tai pikemminkin yksioikoisesti sanan ajankohtaisuuden kurssiaiheena.

Ajankohtaisuudella viitattiin siihen, miten otetaan ajankohtaiset asiat mediassa ym. kirjoittamisessa haltuun, tai siis miten ajankohtaisiin aiheisiin voi tuketua ja miten niistä voi lähteä ammentamaan omaa tekstiä – kirjoittaa sitten mihin tahansa – vaikka blogiin. Ajankohtaiset aiheet helpottavat kirjoittamista, niistä saa tarttumapintaa, ajatuksen tai jopa inspiraation aivan toiseen aiheeseen.

Ajankohtaiseen kirjoittamiseen saimme siis teoreettista ohjeistusta ja käytännön osio toteutui monipuolisesti kotitehtävän muodossa.

Eilen kurssilla kukin osanottaja oli valinnut ja ilmaissut otsikon kotona kirjoitettavalle tekstiaihiolleen. Näitä tekstejä käytiin tänään läpi ja kukin kertoi, miten työsti tekstiään. Muut sitten kommentoivat ja esittivät huomioita kuulemaansa. Jos oli tarkkana, sai kaikilta todella hyviä vinkkejä ja ajatuksia omaan kirjoittamiseensa kuin myös tekstilajin valintaan.

Oli siinä kurssin opettajilla Jaakko Beltillä ja Maria Valkamalla (filosofisen niin & näin -aikakauslehden toimittajilla) välillä pitelemistä, jotta pysyttäisiin asiassa, siis tekstin kommentoinnissa. Me vanhemmat osallistujat kun oikein pääsimme vauhtiin, ajauduimme milloin mihinkin aiheeseen tai muisteluun.

Varsinkin yksi kommentti jäi mieleen: ”Mitä muutetaan, yhteiskuntaa vai ihmistä?”.

Mitäs tähä sit sanos?

P.S. "KIRJALLISUUS
Joutilaiden harrastus.”
Gustave Flaubert: Valmiiden ajatusten sanakirja
(suom. Mirja Halonen ja Ville Keynäs)

Kirjan talon kirjoittajakurssilla

Kirjan talon kirjoittajakurssin nimi oli tällä kertaa Ajankohtainen ja ajatteleva kirjoittaminen.

Kurssi alkoi puoleltapäivin kello 12. Ajankohta oli minusta hyvä, sillä ehdin kävellä tovin pitkin aurinkoista Auranjoen vartta ja nauttia upeista kevättalven näkymistä ja näppäillä muutaman kuvan.

Sininen, kaunis vanha puutalo, Wikeström & Krogiuksen talo, on purettu tästä Linnankadun ja Koulukadun kulmasta.

Linnankatu

Borenpuisto

Kirjan talon pihan reunamilla on vielä rutkasti lunta.

Matkalla Turkuun pohdiskelin kurssin aihetta. Ajattelin ajankohtaiseen kirjoittamiseen sisältyvän myös teoriaa somekirjoittamisesta. Toivoin saavani lisää tietoa ja oppivani paremmaksi bloggaajaksi.

Ajattelevan kirjoittamisen taas ymmärrän kirjoittamisprosessiksi, jossa ajatus rakentuu ja muovautuu.

Kirjoittamalla ajatukseni saa uutta ulottuvuutta – kirjoittaessa ajatus tuo siis joitain uutta tai lisää aikaisempaan ajatukseen tai ajatelmaan.

Kurssin ensimmäisenä päivänä teoria jäi aika ohueksi, sillä osallistujien esittelykierros vei paljon aikaa, meitä kun oli niin paljon (14 ja lisäksi kaksi ohjaajaa). Aikaraja kullekin olisi ollut paikallaan, esim. 5 – 8 minuuttia per henkilö.

Tottakai kunkin esittelyt olivat mielenkiintoista kuultavaa, siis kuulla kirjoittamis-, työ-, koulutus-, ammattitaustoista jne. Ikävää vain, että siihen kului aikaa mahdottomasti.

Niin, olisin halunnut kuulla enemmän innostavien ja innoittavien ohjaajien ”ajattelevan” Jaakko Beltin ja ”filosofoivan” Maria Valkaman teoriaa kurssin aiheesta.

Teoriaa kirjoittamisprosessin kulusta ja tekstilajeista ehdittiin juuri ja juuri käydä kiireesti läpi, tai siltä minusta tuntui. Tehtävän antoon ja sen ohjeistukseen päivä sitten päättyikin.

Mielenkiinnolla jäin kuitenkin odottamaan huomista ja sen kurssiantia.

P.S. "KIRJOITTAA "Kirjoitan kaikessa kiireessä" - sillä saatte tyyli- ja oikeinkirjoitusvirheet anteeksi."
 Gustave Flaubert: Valmiiden ajatusten sanakirja
(suom. Mirja Halonen ja Ville Keynäs)

Vaellusmatkalle: hankinta 1

Nämä Trezetan vaellus- ja patikointikenkäni ovat palvelleet todella hyvin; pitäneet vettä, olleet hengittävät, nilkkoja tukevat  ja kestävät. Näillä olen käyskennellyt muinoin Hyytiälän metsissä, laskettelupaikoissa, heininyt taimikossa jne.

Valitettavasti ne alkavat olla tiensä päässä ja hyvät ominaisuudet vähissä.

Olen päättänyt, että ensimmäinen hankinta tulevalle vaellusmatkalleni on uudet vaelluskengät, sillä ne on hyvissä ajoin sisäänajettava jaloille mukaviksi.

Noita samoja Trezetan kenkiä yritän metsästää netistä.

Pomintoja Flaubertilta

Flaubertin irvaileva ja ironin sanakirja saa hymyn kasvoille ja ”harmaat aivosolut” liikahtelemaan. Siksi monesti aamutuimaan otan kirjan käteeni ikään kuin suuntaamaan päiväni kulkua.

Tässä päivän vauhdittajiksi sanat:

”VÄLIAIKA
Aina liian pitkä.”

”HUOLI
Mitä ’syvempi’ huoli ihmisellä on, sitä kykenemättömämpi hän on toimimaan.”

”AJATTELU
Työlästä; yleensä yritämme välttää asioita, joita joutuisimme ajatelemaan.”

Flaubert, Gustave 2010. Valmiiden ajatusten sanakirja. Suomentaneet Mirja Halonen ja Ville Keynäs. Loki-Kirjat, Helsinki. 158 s.

Kevätaurinko paljastaa

Tämä naapurin koivu ojan reunalla joutaa hyvin kaivurin alle tukipuuksi.

Tähän aikaan metsässä kevätaurinko paljastaa erilaiset puustovahingot. Helposti on nähtävissä eläinten, koneiden ym. aiheuttamat vahingot ja tuhot rungoissa ja oksissa.

Lisäksi kevättalven valoisuus luo satumaisia varjoja samoilijan silmäniloksi ja mielen virkistykseksi.

Vaeltamaan?

Taas se iski – halu vaeltamaan, vaikka Santiago de Compostelaan.

Edellisen kerran haaveilin vaellusmatkasta kesä-heinäkuussa 2012, kun käsiini osui Pirkko Vekkelin ja Liisa Jäppisen kirja Tätinä taipaleella.

Yhtenä päivänä oli asiaa kirjastoon, ja kun poistuin, huomasin kantavani pinon vaellukseen liittyviä kirjoja. Jotenkin ne vain tarttuivat käsiini.

Kirjoja lukiessa huomaan, että matkaa kannattaa suunnitella monta kuukautta aikaisemmin, esim. varusteiden hankintaa, yleensä kustannuksia ja reittiä kävelyn aloituspaikalle. Ja sekin pohditutti, että vaikka itse matkanteko ei paljon maksaisikaan niin, varusteisiin menee rahaa.

Ensimmäiseksi joutuisin hankkimaan sopivan rinkan ja uudet vaelluskengät kuin myös kevyitä vaellusvaatteita.

Seuraavaksi herää kysymys, mistä varat? Myisinkö autoni, se kun on varsinainen rahareikä? Myisinkö metsäpalstani? Ei olisi sitten huolta siitäkään enää. Jos myyn auton, en pääsisi metsääni puuhaamaan ja tarkastelemaan. Joutuisin myymään molemmat. Kirjoista ei paljon saa, mutta niistä on helpompi luopua – suurimmasta osasta – ja muusta sälästä.

Niin, kyllä vielä jonkin vaellusmatkan teen ulkomailla, ehkä juuri tuon pyhiinvaellusmatkan Santiago de Compostelaan, vaikka siskoni sano: ”Sen kun laitat repun selkään ja lähdet ulos kävelemään, siinä sulla on vaellusta”.

Kaunista kevättalvea

Vielä tuli lunta yllin kyllin. Pihamme ja tienreunat ovat lunta tulvillaan.