Vuodenvaihdetta odotellessa

Kortteerissa olen vielä täällä Palttassa, ja vuotovahingon takia ollutkin enemmän kuin muina vuosina. Kummallista, outoa aivan kuin pahaa unta näkisin… 

Kiirehdin ulos ennen puolta päivää. Ulkona pieni pakkanen, oli jo valoisaa astella. Maa askelteni alla kuivaa, sepelit narskuivat äänekkäästi kenkien alla. Rahisi, kuin olisi piikkikengät jalassa. Tuli mieleen pakkaslumessa kävelyt. Nyt ei ollut lumesta tietoa, ei ole ollutkaan vielä tänä talvena. 

Ruokakauppaan kiirehdin. Kesken kävelyä johtui mieleen: miksi kiirehdin, mikä kiire minulla on? Mennääs nyt rauhallisesti.

 

Niin, ei ole mihinkään kiiru, ei enää. Toisin kuin ns. ruuhkavuosina. Tuolloin yksinhuoltajana kiireentuntu oli alituinen seuralainen. Huomaan vielä nytkin vanhana kiireen tunteen jääneen minuun epämääräisenä tunteena, välistä hosumisena… 

Ennen siivoukset, saunomiset kuuluivat uudenvuodenaattoon, siis samoin kuin jouluaattoon. Uudenvuodenaattoon kuului aina tinojen valamiset. Kuumalla hellalla kuumennettiin tinakauha, jossa paksu tinakimpale. Kauhasta valuva tina heitettiin vesiämpäriin, iholle tai silmille roiskahtamista pelättiin. 

Siinä kului ilta, kun jokaiselle lapselle ja vanhemmille piti roiskauttaa oma tina. Jänniä tinamuotoja ja -hahmoja muodostuikin. Niistä tulkittiin ennustuksia, olisiko rahaa tulossa tai mitä hyvää tai pahaa näytti tulevalle vuodelle. Silloin tinan myrkyllisyydestä ei ollut tietoa. 

Liukasta, liukasta

Tänä aamuna viikonlopun lumet olivat tipotiessään. Tilalla oli huisin liukkaat baanat.

Jalkakäytävät olivat lähes peilikirkkaat, siellä täällä niukasti soramurusia. Ihmettelin mielessäni, että kummallisen oikukas talvi meillä täällä lounaassa on ollut. No, alussahan se vasta on, siis se kunnon lumi- ja pakkastalvi. 

Ruokarobotti

Aika kiva veijari tuo ruokarobotti. Eilen kauppareissulla oli mukavaa seurailla sen reipasta ja äänetöntä etenemistä. 

Hyvä keli sillä oli toimittaa tehtäväänsä, ja minunkin kävellä pienessä pakkasessa. Polut ja jalkakäytävät olivat hyvin hiekoitettuja, lumi valaisi hämärässä, näki mihin astua. Toisin on tänään: vettä satelee, lumet kaikkoavat… 

Tehotreeni

Olen muutaman viikon ajan osallistunut treeniin, vähän erilaiseen, on ollut siis muutakin kuntoilua kuin pelkkää kävelyä ja laimeaa venyttelyä.

18. marraskuuta 2024

9. jolulukuuta 2024

Pieni polku, metsän halki treeniin vie...

11. joulukuuta 2024

Turun liikuntapalvelun järjestämä VoiTas-treeni on ollut ihan superjuttu. Kaksi kertaa viikossa me tehoryhmäläiset olemme kokoontuneet harjoittelemaan voimaa ja tasapainoa. 

Ikävää vaan että on enää kaksi kertaa jäljellä. Mutta yllättävää, että vain kahdeksan viikon harjoittelu tuntuu lisänneen voimaa ja tasapainoakin. Ja ennen kaikkea olemme saaneet Anu-ohjaajalta monipuolisia liikeohjelmia, vinkkejä voiman ja tasapainon harjoitteluun ja rutkasti intoa, 

Itse huomasin staattisen tasapainoni olevan suht hyvin hallinnassa. Sen sijaan dynaaminen tasapaino on epävarmempaa; sitä siis on harjoiteltava. Nimittäin, jos tästä vielä vaellukselle livahdan, niin eipä vedä rinkka heilahtaessaan minua kumoon, ei ainakaan ihan helposti. 

Anu-ohjaaja on ollut paikalla joka kerta. Lähes kädestä pitäen hän on ohjannut laitteissa, tasapainoharjoittelussa, venyttelyssä. Ravintoasioitakin kävimme läpi ja myös muuta kuntoiluun ja hyvinvoinnin lisäämiseksi. 

SuurKiitos siis Anulle tsemppaamisesta, ja tietysti kiitokset koko ryhmälle. Tulee ihan haikea olo jättää innoittava ja mukava porukka.

Runsasta ruskaa

Komeaa ja kaunista ruskaa on vielä pihoilla ja kujilla. 

Upeasti värikäs ruska valaisee polkua missä sitten astelenkin – virkistävää mieltä tuoden

Lauhaa lokakuuta

Leppeätä, lauhaa lokakuuta on pidellyt. Vielä ovat syksyn tuimat viimat jääneet vain muutamaan päivään. Tuntuu uskomattomalta, että talvi on aivan ovella. 

Verkalleen pudottavat koivut hentoisia lehtiään. Kiva katsella miten ne leijaillen laskeutuvat paikoin kellastuneelle nurmelle.

Kansainvälinen kahvipäiväkin vilahti. 

Tulipa juotua päivän aikana kahvikupponen jos toinenkin hyvää ja virkistävää, sanoisinko taikajuomaa

Junalla Helsinkiin

Tässä yhtenä päivänä reissasin junalla Kupittaan asemalta Helsinkiin. Kokeilin, että miten sujuu. Aamupäivällä kun lähdin, matkustajia oli vähän. 

 Junan vauhdissa isoista ikkunoista oli mukava katsella näkymiä. Kovin vehreää ja vihreää oli vielä. Onhan ollut lämpimiä päiviä ja vain jokunen viileä yö.

Menomatkalla taivas oli kaiken vihreyden ja puitujen peltojen yllä tummassa pilvessä. Mutta mitä lähemmäs tulin Helsinkiä sitä valoisammaksi ja kirkkaammaksi aukeni sää. 

Perillä Helsingissä nautin tyttären kanssa monipuolisen lounaan Raflaamon näköalaravintolassa (Sokos Hotel Vaakunassa). Sään ollessa kirkas ja aurinkoinen avautui terassilta hulppeat maisemat kauas Helsingin ylle. 

Tässä teoksessa mennään eikä meinata. 

Kierrokset Ateneumin kerroksissa ja välillä kahvit. Ja vielä käynti Akateemisessa Kirjakaupassa kurkkaamassa uusimpia, ja niitähän riitti. 

Arkipäivänä oli mukava piipahtaa pääkaupungissa, ei ruuhkaa, muutenkin rauhallinen fiilinki kaduilla ja torreilla.

Liian nopeasti, aivan liian nopeasti vilahti kiva päivä, taidanpa toistekin junalla piipahtaa, oli melkein mukavampaa reissata kuin bussilla.

Elokuista satoa

Vielä antoi puuvanhuksemme mehukkaita ja makeita omenia. 

Tuulenpuuskat auttavat tänään omppujen korjaamista; ripeästi tyhjentävät koko puun. Eipä meillä oikeastaan muuta satoa olekaan. 

Punaherukkaa, karviaismarjoja jonkin verran ja mustaherukkaa hitusen. Kaikki marjat on jo nautittu jugurtin kera. 

Aroniapensaissa on vielä marjoja, ne otan myöhemmin talteen; ovat kuulemma oikein terveellisiä, joskin ei niin makoisia. 

Suuremmasta sadosta ei ole väliä, sillä vuotovahingon takia pakastin ei ole käytettävissä ja muutenkin kaikenlaiset säilömishommelit eivät innosta hankalissa ja ahtaissa tiloissa. Ja missä muuten ovat kaikki kattilat ja välineet! 

Värikkäät ja maukkaat omenamme ilahduttavat sellaisinaan, voisinhan niistä toki tehdä vaikka hilloa jääkaappiin… mutta, mutta, olisiko terveellistä. 

Kaunis öljyretikkapelto Halslahdessa. Perhosille kiva temmellyskenttä, vilkkaasti niitä lentelikin, risteilivät hauskasti öljyretikkojen yllä ja seassa. 

Kesä jatkuu

Kesä ihanainen, lämmin jatkuu

Aina on tilaa herkulle

Kesäkuvia

Kesää on vielä, ihania lämpimiä päiviä sadekuuroineen

Kaverukset rankkasateelta suojassa 

Ei kesää ilman herkuttelua Turun torilla, kauppahallilla... 

ja flaneerailua Ruissalon luonnossa, meren äärellä

 

 Kaunis, lämmin heinäkuu kesän vikkelästi kypsytti.

Onko tämä unta vai totta...

Milloin koti onkaan muuttovalmis?

Jaakon päivä

Kalenterissa nimetty Jaakon, Jaakobin päivä 25. heinäkuuta uskotaan olevan apostoli Jaakob vanhemman kultin (palvonnan) seurausta. 

Kultti on nähtävissä Pohjoismaiden - siis Suomenkin vanhoissa kirkoissa apostoli Jaakobia esittävissä puuveistoksissa. Luultavasti niiden henkilöiden toimesta, jotka ovat kulkeneet pyhiinvaeltajina Santiago de Compostelaan. 

Kultti ulottui erilaisiin kansanuskomuksiin, kuten sääennustuksiin: on uskottu Jaakon heittävän kylmän kiven järveen. Sääennustukseen lienee vaikuttanut myös ajankohta: keskikesä on päättymässä ja kääntyy syksyksi. No sitä ei uskoisi, sillä ulkona porottaa aurinko, lämpötila hellelukemissa, luonto vihreänvehreänä… 

* 

En meinaa uskoa, että kesä on jo näin pitkällä. Koko kevät, kesä on mennyt tammikuussa havaittuun vuotovahinkoon liittyvien hommien seurannassa, eikä loppua näy. On ollut kosteuskartoituksia, rakenteiden piikkausta ja purkua, kuivausta. Kaikki jatkuu vielä, todennäköisesti syksy kuluu samoissa merkeissä.

Helluntaipäivän kävely

Helluntaipäivä aukeni aurinkoisena, suorastaan kukkeana alkukesän hennosta heleydestä, puiden ja nurmien vihreydestä. 

Vain lyhyt kävely minun piti tehdä. Kuitenkin pikkuhiljaa lähes huomaamatta etenin pidemmälle ja pidemmälle ihastellen luontoa, satakieli lauloi, tuomi tuoksui… Lämmin tuulenpuuska antoi vauhtia vähän väliä. Olin tullut Koroistenniemelle. 

Ja kas, siellä pihalla oli kesäpäivän tuntua: väki ulkona kiertelemässä. Ja mikä parasta kahvila runsaine antimineen oli auki. 

Super paikka pitää taukoa, istahtaa ja nauttia näkymästä. 

Loppumatka sujuikin sitten hyvin. Kaiken kaikkiaan kertyi yli seitsemän kilsaa, ei huono.