Helluntaipäivä aukeni aurinkoisena, suorastaan kukkeana alkukesän hennosta heleydestä, puiden ja nurmien vihreydestä.
Vain lyhyt kävely minun piti tehdä. Kuitenkin pikkuhiljaa lähes huomaamatta etenin pidemmälle ja pidemmälle ihastellen luontoa, satakieli lauloi, tuomi tuoksui… Lämmin tuulenpuuska antoi vauhtia vähän väliä. Olin tullut Koroistenniemelle.
Ja kas, siellä pihalla oli kesäpäivän tuntua: väki ulkona kiertelemässä. Ja mikä parasta kahvila runsaine antimineen oli auki.
Super paikka pitää taukoa, istahtaa ja nauttia näkymästä.
Loppumatka sujuikin sitten hyvin. Kaiken kaikkiaan kertyi yli seitsemän kilsaa, ei huono.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti