Tuleva matkani on erilainen, toisaalta kaikki matkat ovat aina erilaisia jollakin tavoin. Mutta nyt varsinkin, kun saan Saarasta seuraa muutamaksi päiväksi – useammaksi kuin vuonna 2014 – silloin hän oli saattamassa Barcelonassa.
Tuona vuonna, maaliskuussa silloinkin, lähdin ensimmäiselle vaellukselleni. Mutta nyt kuntoni on retuperällä ja lisäksi minulla ei ole selkeää suunnitelmaa reitistä että mihin suuntaan.
Siis pelkkää matkalle heittäytymistä, johonkin, ja kuulostelemista mitä Camino kuiskii.
Kuntoni askarruttaa todella, jaksanko kävellä paikasta toiseen, olla liikkeellä, heti aamusta alkaen olla tien päällä. No, se miten jaksan Punapäänkin kanssa jää nähtäväksi.
Tällä reissulla blogipostaukset tulevat jäämään minimiin, jos lainkaan postaan, en ainakaan päivittäin. On nimittäin sen verran hankalaa puhelimella kirjoitella.
Kirjoittelen muistivihkoon ja keskityn käsikseni pohdintaan. Esimerkiksi siihen, miten kiteyttää Fågelholkissa kirjoittamani tekstit, miten ilmaista merkittävät aiheet/asiat.
No niin, tänään on tultu näin pitkälle, että pakkaan rinkkani lähtökuntoon ja tarkistan painon. Huomenna iltamyöhäisellä olemme Lissabonissa, mutta mieleni on jo siellä Lissabonin valoisilla, aurinkoisilla kujilla ja toreilla ja sinertävän Tejojoen rannalla.
Vilkaisen ulos, räntää sataa ja tuuli nurkissa humisee.
Sula mahdottomuus minun saada rinkkaa seitsemän kiloiseksi.
VastaaPoistaLopulliseksi painoksi kertyi 10,4 kg.
No, jotain jätän Saaralle.