Eilen jäinen pihamaa lainehti vesisateesta. Ja jo aamusella näytti vallan toisenlaiselta: hohtavalta ja vitivalkoiselta niin että silmiin otti. Oli näet tullut uutta peittävää lunta kaikkialle.
Sanoin Punapäälle, että tästä ei kyllä kävelykeli parane, pistetäänpäs töpinäksi ja ei kun harjoittelemaan. Laitetaan sulle vähän lisää painoa. Viimeksi oli kuusi ja puoli, kokeillaan siitä vähän petrata ”Katos, ny sul on oikke kunno meininkki”, se sanoi.
Seitsemän ja puoli kiloa lastasin ja siitä sitten jouduimme Vähijokipolulle. Alussa tuntui sen verran huteralta askeltaa, että Punapää hermostui: ”Mitä sä ny keikut, pysyks sä ollenka pystys?” No, mennään täs hissukseen, rauhoittelin sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti