Casarao Paraison majapaikassa oli levotonta yöpyä. Talossa korjailtiin kaikenlaista, porakoneen ääni oli hirmuinen, ovet paukkuivat. Enemmän kuitenkin häiritsi viereiseen huoneeseen saapunut mies. Kutsuin häntä ripulimieheksi.
Iltasella keitimme teetä keittiössä ja nautimme jotain pientä iltapalaksi. Suunnittelimme hyvän pöydän äärellä seuraavien päivien etappeja ja majapaikkoja.
Mutta sitten käytävällä oli hirmuinen haju ja vessa oli jatkuvasti varattuna. Pääsimme kuitenkin talonväen pesutilaan iltapesulle. Mutta se haju oli ihan kauhea ja pelkäsimme saavamme tartunnan. No, tilanne rauhoittui, kun mies häipyi myöhemmin ulos. Pesutilassa oli ikkuna apposen auki ja onneksi oli siistitty kunnolla, joten sinne ilkesi mennä.
 |
| Punapää seuraa jyhkeänä, että kylläpäs sitä nyt... |
Aamulla astuessamme ulos oli ihanan valoisaa ja meri välkkyi leveänä. Oli ihmeen hyvä lähteä kävelemään Atlantin luonto siinä ympärillämme. Ripeästi kävelimme, sillä kahvihinkuni oli aikamoinen.
Hyvissä ajoin saavuimme seuraavaan majapaikkaan, Sandraan. Aurinko paistoi täydesti vielä pitkään illalla. Majoituttuamme oli mukava tehdä iltakävely rannalle ja ympäristöön.
Tämä Sandra oli mielestämme reissun paras yöpaikka. Se oli rauhallinen, upea näköala puutarhaan ja merelle, huone oli valtavan iso. Saaralla jopa kaksoisvuode, minulla hieman kapeampi, pesutilat siinä ja siirrettävä patteri, jossa kuivattelimme pikkupyykkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti