Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rinkka-Punapää. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rinkka-Punapää. Näytä kaikki tekstit

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Matkalla Punapään kanssa 6: Vilarinho-Lissabon

Nyt koitti minulle se ”mustamaanantai”, siis päivä (25.3.) jolloin Punapää varastettiin. 

Vilarinhon majapaikassa Casa da Laurassa heräsimme varhain ja aamutoimien jälkeen pakkasimme ripeästi – pakkaamisesta alkoi tulla jo rutiinia – olimme seitsemältä viereisessä kuppilassa aamupalalla. 

Halusin lähteä saattamaan Saaraa Lissaboniin, hän kyllä toppuutteli, ettei tarvitsisi, mutta halusin kuitenkin, oli kivaa olla kahdestaan Nähdään pian!. 

No, illalla olimme katsoneet kävelyreitin valmiiksi Porton suuntaan. Vila do Conden turisti-infossa oltiin saatu tietoa metroasemasta ja sinne ehtisimme hyvin kävellä ja sieltä pääsisimme Porton kautta Lissaboniin. 

Mutta kun noin parin tunnin kuluttua tulimme kahvitauolle, kyselimme tarkempaa reittiä asemalle, ja kuinkas kävikään. Kuulimme kahvilassa, ettei kyseinen asema ole enää toiminnassa, eikä ole taksia eikä bussia saatavillea. 

Yllättäen siinä tiskillä muuan mies kuuli hätämme ja sanoi, että jos odotamme hetken, hän voi heittää meidät lentokentälle, sieltä pääsemme metrolla Portoon. Tästä ystävällisestä tarjouksesta ilahtuneena jäimme tietysti odottamaan. 

Autossa hänen piti tehdä tilaa meille, järjestellä tavaroitaan, jotta rinkat mahtuivat. Auto oli kuulemma työauto. Jotenkin me sinne mahduimme juuri ja juuri, minä takapenkille appelsiinien sekaan ja Saara etupenkille. Yllättävän pitkä ajomatka siitä miehelle koitui, tarjosin maksua mutta ei millään huolinut, sanoi että on tohtori, ei voi ottaa maksua, sen sijaan jakeli meille appelsiineja evääksi. 

Metroliput käsissämme ryntäsimme laiturille ja jo lähdössä olevaan metroon. Eikä aikaakaan, kun olimme Portossa. Siellä menimme juna-asemalle ja junaan. Kaikki sujui kuin valssi. Ihmisiä tungeksi joka puolella. 

Astuin junaan ja laskin Punapään heti viereiselle matkalaukkutelineelle, se kun painoi vieläkin yli kaksitoistakiloa. Saara meni edellä istuinpaikkojamme etsien. No hän sai nostettua rinkkansa istuimien ylle hyllylle. (Hän sanoi myöhemmin, että oli vähällä jättää rinkan myös telineelle). 

Istahdettuani Saara kysäisi, että hakisiko hän minulle vesipullon. Sanoin, et jos viitsit, niin hae vaan. No niin, Punapää ei ollutkaan enää siellä. Saara kauhistuneena laiturille tavoittelemaan konduktööriä, että rinkka on varastettu. Sitten junaki lähti liikkeelle. 

Ihan uskomatonta! En meinannut uskoa, että niin oli käynyt, että olisin puilla paljailla, ilman takkia ja kaikkea, vain päiväreppu ja vyölaukku mukana. 

Saara vielä käveli junan päästä päähän katsellen molemmille puolille, että jos Punapää jossain olisi, mutta ei. Lissabonissa sitten marssimme suoraa päätä poliisiasemalle tekemään varkausilmoitusta. 
Siinä menikin tovi poliisin kysellessä meistä tietoa, tapahtunutta ja rinkan sisältöä jne. Sitten majapaikkaan – ihan kauhea päivä, uskomaton. Aamupäivä ja matka Portoon sujui hienosti, että sitten sattuikin näin – Camino halusi kai antaa minulle kerralla kunnon opetuksen, että koetas jo oppia lähtemään matkalle vähäisemmällä tavaramäärällä.

Tiistaina (26.3.) pitäisimme vapaapäivän, katselisimme kaupunkia ja lepäisimme, meillä, nyt siis minullakin, oli aikainen herätys keskiviikkoaamuna ja lähes viiden tunnin paluulento edessä.

torstai 4. huhtikuuta 2019

Vila do Conde

Perjantaina (22.3.) paikassa Vila do Conde meidän tuli viivähdettyä tovin. Muutama kuva vielä sieltäkin. Se oli siis kaupunki jossa yövyimme ennen Arcosia.
Iltapalalla jäätelöpaarissa, suklaakastike oli vallan ihana ja sitä oli tarpeeksi.
 Vila do Condessa albergue oli karunpuoleinen ja kylmäkin, mutta tarkenimme hyvin makuupussiemme ansiosta.

Matkalla Punapään kanssa 5: Arcos-Vilarinho

Sunnuntaiaamu pilkisti jo valoisana varhain. Kuuden jälkeen olimme aamutoimessa ja pakkaamassa rinkkojamme. 
Saatoimme lähteä hyvissä ajoin aurinkoiselle etapille. Majapaikasta saimme mukaamme runsaan aamupalapussin, mikä olikin tarpeen, sillä monet kahvipaikat olivat pyhäaamuna kiinni. 

Aurinkoiseen Vilarinhoon saavuimme puolen päivän tienoissa. Mietimme majapaikkaa ja päädyimme lähellä reittiä olevaan Alberque-Pilgrims Hosteliin Casa da Lauraan. 

Aika pian muistin yöpyneeni samassa paikassa vuonna 2017. Nyt vaan olimme menossa päinvastaiseen suuntaan., silloin Santiago de Compostelaan, nyt takaisin Portoon. 

Törsäsimme omaan huoneeseen, yhteishinta oli 30 €, mutta oli oma rauha ja tilaa levitellä tavaroitamme. Olimme ensimmäisiä yöpyjiä ja ehdimme käydä suihkussa, pestä vaatteitamme ja levitellä niitä kuivumaan ulos aurinkoon ennen kuin muut tulivat. 
Illalla viereisessä kuppilassa oli tarjolla Pilgrims Menu hintaan 7,50/hlö, sis. alku-, pää- ja jälkiruoat. Iltasella teimme vielä iltakävelyn keskustassa. Ihailimme kukkaistutuksia ja vihreyttä. Nyt kun Saara oli mukana, minun tuli liikuttua enemmän kävelyn ja majoittumisen jälkeen. Kävelyetappimme olivat näet sopivan pituisia, joten virtaa jäi illemmalle ja tutustua ympäristöön.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Matkalla Punapään kanssa 4: Vila Chã-Vila do Conde-Arcos

Muistelen nyt vielä muutamia upeita aurinkoisia kävelypäiviä Saaran ja Rinkka-Punapään kanssa, joita meillä oli ennen kuin Punapää varastettiin. 
Perjantaiaamusta (22.3.) jatkoimme reitillä Caminho da Costa Vila do Condeen saakka ja yövyimme paikassa Bellamar. 
Aamupalan ja rinkkapunnituksen jälkeen jatkoimme kävelyä sisämaahan, Arcos’iin ja yövyimme paikassa Villa D’Arcosissa. 
Seuraavana aamuna jatkaisimme Fatima-reitillä kohti Vilarinhoa.

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Matkalla Punapään kanssa 3: Matosinhos-Lavra-Labruge-Vila Chã

Casarao Paraison majapaikassa oli levotonta yöpyä. Talossa korjailtiin kaikenlaista, porakoneen ääni oli hirmuinen, ovet paukkuivat. Enemmän kuitenkin häiritsi viereiseen huoneeseen saapunut mies. Kutsuin häntä ripulimieheksi. 
Iltasella keitimme teetä keittiössä ja nautimme jotain pientä iltapalaksi. Suunnittelimme hyvän pöydän äärellä seuraavien päivien etappeja ja majapaikkoja.

Mutta sitten käytävällä oli hirmuinen haju ja vessa oli jatkuvasti varattuna. Pääsimme kuitenkin talonväen pesutilaan iltapesulle. Mutta se haju oli ihan kauhea ja pelkäsimme saavamme tartunnan. No, tilanne rauhoittui, kun mies häipyi myöhemmin ulos. Pesutilassa oli ikkuna apposen auki ja onneksi oli siistitty kunnolla, joten sinne ilkesi mennä. 
Punapää seuraa jyhkeänä, että kylläpäs sitä nyt...
Aamulla astuessamme ulos oli ihanan valoisaa ja meri välkkyi leveänä. Oli ihmeen hyvä lähteä kävelemään Atlantin luonto siinä ympärillämme. Ripeästi kävelimme, sillä kahvihinkuni oli aikamoinen.
Hyvissä ajoin saavuimme seuraavaan majapaikkaan, Sandraan. Aurinko paistoi täydesti vielä pitkään illalla. Majoituttuamme oli mukava tehdä iltakävely rannalle ja ympäristöön.
Tämä Sandra oli mielestämme reissun paras yöpaikka. Se oli rauhallinen, upea näköala puutarhaan ja merelle, huone oli valtavan iso. Saaralla jopa kaksoisvuode, minulla hieman kapeampi, pesutilat siinä ja siirrettävä patteri, jossa kuivattelimme pikkupyykkiä.

perjantai 29. maaliskuuta 2019

Matkalla Punapään kanssa 2: Lissabon-Porto-Matosinhos

Maanantaina majapaikkamme Lissabonissa oli Guest House Foreign Friend Lisbon (pitkä nimi) ja kohtalaisen mukava ja tietysti viileä niin kuin aina Portugalissa tähän aikaan vuodesta.
Seuraavana päivänä tiistaina tulimme junalla Portoon hyvissä ajoin. Pyhiinvaellustoimisto katedraalin vieressä oli vielä avoinna. Sieltä saimme leimat pyhiinvaelluspasseihimme ja alberguen Casa Diocesana osoitteen. Se vasta olikin viileä paikka. Ulkona oli lämpimämpää, ilmankos ovet ja ikkunat olivat tullessamme apposen auki. Makuupussit olivat tarpeen, villasukat ja lämmin yöasu. 
Tämä majapaikka oli kuin kellari, kutsuinkin sitä hometaloksi, sillä homelaikkuja oli kaikkialla. Se oli kuitenkin edullinen yöpymispaikka, vain 7,50/hlö. 

Ukranalainen mies tuli lähes samaan aikaan ja saksalainen myöhemmin illalla. Enempää sinne ei olisi mahtunutkaan. Keskiviikoaamun valoisuus ja viileys herätti meidät varhain päärakennukseen runsaalle aamupalalle. 
Sen jälkeen riensimme bussille, jolla pääsimme Matosinhosiin ja Cabo de Mundoon, jossa sijaisi seuraava majapaikkamme Casarao Paraiso.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Matkalle Punapään kanssa 5/5: Valmistautuminen

Tuleva matkani on erilainen, toisaalta kaikki matkat ovat aina erilaisia jollakin tavoin. Mutta nyt varsinkin, kun saan Saarasta seuraa muutamaksi päiväksi – useammaksi kuin vuonna 2014 – silloin hän oli saattamassa Barcelonassa. 
Tuona vuonna, maaliskuussa silloinkin, lähdin ensimmäiselle vaellukselleni. Mutta nyt kuntoni on retuperällä ja lisäksi minulla ei ole selkeää suunnitelmaa reitistä että mihin suuntaan. 

Siis pelkkää matkalle heittäytymistä, johonkin, ja kuulostelemista mitä Camino kuiskii. 
Kuntoni askarruttaa todella, jaksanko kävellä paikasta toiseen, olla liikkeellä, heti aamusta alkaen olla tien päällä. No, se miten jaksan Punapäänkin kanssa jää nähtäväksi. 

Tällä reissulla blogipostaukset tulevat jäämään minimiin, jos lainkaan postaan, en ainakaan päivittäin. On nimittäin sen verran hankalaa puhelimella kirjoitella. 

Kirjoittelen muistivihkoon ja keskityn käsikseni pohdintaan. Esimerkiksi siihen, miten kiteyttää Fågelholkissa kirjoittamani tekstit, miten ilmaista merkittävät aiheet/asiat. 

No niin, tänään on tultu näin pitkälle, että pakkaan rinkkani lähtökuntoon ja tarkistan painon. Huomenna iltamyöhäisellä olemme Lissabonissa, mutta mieleni on jo siellä Lissabonin valoisilla, aurinkoisilla kujilla ja toreilla ja sinertävän Tejojoen rannalla. 
Vilkaisen ulos, räntää sataa ja tuuli nurkissa humisee.

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Matkalle Punapään kanssa 4/5: Valmistautuminen

Vesisadetta eilen, vesisadetta tänäänkin, mutta eiköhän se talven niska kohta taitu täällä Lounais-Suomessa.

No, reissuun valmistautumista tämäkin oli, kun muistin perua kaikki kirjastoon tekemäni kirjavaraukset ja palauttaa luetut. 

Samalla tsekkasin, mitä kaikkea olen tämän vuoden puolella lukenut. Aika liuta kaikenlaista: Hannu Mäkelää, Bo Carbelaa, Tuva Korsströmiä, Erno Paasilinnaa Olli Jalosta, Samuli Parosta, Antti Tuuria, Aarne Kinnusta, Janet Wallachia, Samuel Beckettiä, Stephen Kingiä, Antti Nyléniä, Vesa Oittista, Henning Mankellia jne. 
Ja sit taas Punapään kimppuun. Tyhjensin koko 45 litraisen rinkkani. Rinkka itsessään painaa kaksi ja puoli kiloa. Voin siis lastata siihen korkeintaan neljä ja puoli kiloa tavaraa, mikä ei ole paljon. 

Katsotaan miten käy, kun kohta täytän rinkan viimeisen kerran, lähtöpäivä lähenee.