Matkailuni Punapään kanssa loppui kuin kanan lento. Seitsemän päivää ehdittiin kävellä, sitten Punapää häipyi ja kertakaikkisesti. Siihen tyssäsi vaellukseni Caminolla – kotona siis jälleen.
Kävelypäivät Saaran kanssa olivat todella upeita. Kävelimme päivittäin keskimääräisesti kahdeksasta yhteentoista kilometriä.
Maanantaina 18.3. bussi Paimiosta lähti 12:45, joten ehdin kotona vielä lisätä jotain rinkkaan ja punnita. Kokonaispainoksi kuljetuspusseineen kertyi 11.8 kiloa. Ralfin vanhalla ”kaljakärryllä” saatiin rinkka kuskattua ensin autoon ja sitten autosta bussiin, ei tarvinnut nostella.
Lentomme Vantaalta Lissaboniin oli myöhäiseen aikaan, piti näet odotella Punapäätä ruumasta. Vasta illalla kymmenen maissa olimme perillä hotellissa. Ulkona oli jo hämärää, mutta uskomattoman lämmintä meidän vielä hakiessa iltapalaa.
Tiistaiaamuna 19.3. kuuden maissa nousimme pakkaamaan rinkkojamme ja sitten ulos aamupalalle.
Kävelimme majapaikasta rautatieasemalle noin pari tuntia. Aurinko paistoi täydesti ja oli lämmintä 22 astetta. Mutta sitten matkalla rautatieasemalle sattui kummallista, kupsahdin näet nurin.
Saara käveli edellä, eikä huomannut mitään ennen kuin kun olin jo Punapään kanssa maassa kyljelläni. Paperinenäliina tipahti käsistäni kadulle eteeni. Ajattelin, että minäpä nostan sen tuosta ennen kuin tuuli vie. Melkein onnistuinkin syväkyykystä, mutta sitten Punapää taisi vetäistä niin että vaan hitaasti valuin nurin siinä jalkakäytävällä.
Saara juoksi pelästyneenä siihen, ja heti oli ihmisjoukko huolestuneena ympärilläni ”are you ok”. Ajattelin, että odottaaks ny kun tunnustelen, mistä nyt heti tiedän kuinka tässä kävi.
Saara ja muuan mies vetivät minut ylös. Huomasin, että heillä olikin vetämistä. Rinkkani näet painoi 12 kiloa vesipulloineen, oltiin majapaikassa laukkupuntarilla vielä tarkistettu. Juuri ja juuri jaksoivat kiskoa.
Jälkeenpäin ihmettelin, että miten kummassa luulin tuosta noin vaan syväkyykystä pääseväni ylös 12 kiloa selässäni. No, onneksi ei käynyt kuinkaan. Myöhemmin kun Punapää hävisi, tuo kupsahdus tuntui varoitukselta, että jotain seuraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti