Fågelholk - syksyä

En ole ollut moneen päivään Fågelholkissa; on näet pitänyt erinäisiä asioita taas toimitella. Ikävä sinne olikin jo valtava. 

Viime torstai-iltapäivällä sinne sitten kiiruhdin. Kylmien öiden takia alkaa olla viimeiset kerrat käsillä minun mökillä yöpyä. 

Perjantaiaamuna heräsin kuuden aikoihin sateen ropinaan ja puuskaisen tuulen  kolinaan. Kylmäkin oli, vain 16 astetta. Onneksi makuupussi ja villapipo olivat mukana niin enpä pahemmin tärissyt.

Aamupäivän mittaan sisälämpötila lämpeni, ja kärpänenkin alkoi pöristä. Vähitellen pilvet hälvenivät, tuuli tyyntyi, päivä muuttui aurinkoiseksi – niin, ihan säteileväksi – ikään kuin näyttääkseen minulle syksyistä loistoaan. 

Hiljaa huojuva kaislikko hohti kullan keltaisena, meri väreili vihreänä ja etäällä koivut loistivat riemukkaan lämpimissä väreissä. Punarinta pyrähti aidalla, ja tikka nakutteli pihan hiljaisuudessa. 

Aloin murehtia: kyllä tuntuu haikealta jättää tämä rauhaisa paikka, mutta ei auta, pakkasilmat lähestyvät. Päiväkahvin jälkeen aloin lastata kimpsujani autoon, mutta meinasin siinä pakatessani että jos yhden yön vielä olisin.

Kahvitunti på svenska

Kahvitunti Café Astassa on mainio tilaisuus verestää ruotsinkielentaitoaan. 

Eilen oli syksyn toinen kokoontuminen. Keskusteltiin kahvikupposen äärellä rennosti mielenkiintoisista ja ajankohtaisista aiheista, esimerkiksi matkustamisesta. 

Ryhmä kokoontuu aina parillisen viikon keskiviikkoina. Kokoontumisessa on hyvää se, ettei tarvitse ilmoittautua; sinne voi vain piipahtaa jos sopii viikko-ohjelmaan tai on muutenkin asioilla. 

Kahvilan uudistuksen ja laajennuksen myötä modernissa ja valoisassa tilassa on rauhallista, minunkin vänkätä ruotsiani häiritsemättä muita asiakkaita. 

Seuraava Kahvitunti on siis keskiviikkona 17.10.2018. Kiva juttu ja aivan Paimion ytimessä!

Lukupiiri

Syyskauden lukupiirin kokoontui Paimion kirjastossa tiistaina 18.9.2018. Tuolloin sovittiin luettavaksi seuraavaan kertaan (9.10.) Kyllikki Villan Pakomatkalla (2007).

Tämä oli minulle mieluinen valinta, sillä kaikki Villan matkakirjat olivat aikoinaan ensimmäisiä innoittajia omille vaelluksilleni. 

Villa kirjoitti myös tyttärensä Saara Villan kanssa kirjan Äidin lokikirja (2013). Sen mainitsenkin kirjassani (sivulla 131) Annan sydämen ohjata (2018). 

Mielenkiintoista lukea uudelleen Pakomatkalla -kirja ja muistella omia kokemuksia Lissabonissa, jossa 68-vuotias Villa kirjansa mukaan majailee, elelee niukasti ja kävelee tunteja. 

Mielenkiintoista on myös seuraavalla kerralla kuulla mitä mieltä lukupiiriläiset ovat lukemastaan. Se juuri onkin antoisaa lukupiirissä; lukukokemuksien kuuleminen ja vertailu. 

Itse huomaan reissanneena suhtautuvani Villan päiväkirjamerkintöihin nyt toisin kuin aikoinaan, mutta yhtä hurjalta ja inspiroivalta reissaajalta hän yhä tuntuu.

Kirpeä syyssää

Öisen pakkasen (-2.4) jälkeen sienet olivat kaikkialla mustuneet. Lenkilläni näin vain yhden ainoan kärpässienen helottavan ruohon seassa.

Mukavaa ja virkistävää oli astella kirpeässä ja aurinkoisessa säässä, ihan nautittavaa.

Metsäpolulle kun poikkesin, oli lähes tyyntä. Siellä puunjuurakot pakkaavat olemaan jo liukkaita. 

Kunnon lenkin, noin viisi kilometriä sain tehtyä, ihan hyvä, katsos kun on ollut vähän paussia.

Ruusut ulkosalla

Vielä näin syyskuussa lenkkitien varrella on joitakin luonnonkukkia ja ruusupensaissa on hyvästi kukintoja ja nuppuja.

Pihallamme villiorvokki on vallan villiintynyt, leviää ja rehottaa hauskasti. Oikeastaan villiorvokit ovat kesän aikana meillä parhaiten menestyneet, peurakaan ei ole niitä tuhonnut.

Keväällä ostin K-Raudasta pienen keltaisen ruusupuun. Sekin jaksaa vielä ulkosalla kukkia.

Valohoidossa

Eilen piti käydä Turussa hoidattamassa pientä näppyä kasvoissani. Se näet varmistui jo toukokuussa ihosyövän esiasteeksi, joka vaatii PDT-hoitoa (valohoitoa). 

Kyllä käsittelyn sieti – asiantunteva ja rauhallinen lääkäri lievensi jännitystäni. No, vielä on toinen käsittely kahden viikon kuluttua. Jospa vaiva olisi sitten ohitettu. 

Vähän hurjan näköinen nyt olen, niin kuin olisin nyrkistä saanut silmäkulmaan. Älä pelästy!

Sattuipa olemaan eilen aurinkoinen ja lämmin päivä kahvitella Yliopistonkadulla. Tänään sää on vallan toista sadetta koko päivän,  ja jälleen puuskainen tuuli riehuu lähes Mauri-myrskyn lailla.

Syysmyrskyä

Valtavaa myrskyä povattiin täksi päiväksi jo aamusta alkaen. Mutta ei se niin tavattomaksi yltynyt, puuskittaista tuulta korkeintaan 9m/s. 

Ehkä fågelholkissa on ollut kunnon myrskymyräkkä, mutta satuinpa olemaan muualla. 

Iltapäivällä sadekuurojen välillä aurinkokin paistoi hetkittäin. Siispä kipaisin pikkulenkille, ja olikin ihan nautittavan raikas sää kävellä ja kuunnella tuulen temmellystä, suhinaa ja kohinaa.

Kaikenlaisia sieniä on putkahtanut, niin ja roskiakin kuin sieniä sateella.