En ole ollut moneen päivään Fågelholkissa; on näet pitänyt erinäisiä asioita taas toimitella. Ikävä sinne olikin jo valtava.
Viime torstai-iltapäivällä sinne sitten kiiruhdin. Kylmien öiden takia alkaa olla viimeiset kerrat käsillä minun mökillä yöpyä.
Aamupäivän mittaan sisälämpötila lämpeni, ja kärpänenkin alkoi pöristä. Vähitellen pilvet hälvenivät, tuuli tyyntyi, päivä muuttui aurinkoiseksi – niin, ihan säteileväksi – ikään kuin näyttääkseen minulle syksyistä loistoaan.
Hiljaa huojuva kaislikko hohti kullan keltaisena, meri väreili vihreänä ja etäällä koivut loistivat riemukkaan lämpimissä väreissä. Punarinta pyrähti aidalla, ja tikka nakutteli pihan hiljaisuudessa.
Aloin murehtia: kyllä tuntuu haikealta jättää tämä rauhaisa paikka, mutta ei auta, pakkasilmat lähestyvät. Päiväkahvin jälkeen aloin lastata kimpsujani autoon, mutta meinasin siinä pakatessani että jos yhden yön vielä olisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti