Lauantaiaamusella heräsin mökillä vasta kahdeksan maissa, siis tavallista paljon myöhemmin. Oli ollut lämmin nukkua, nukuin mainiosti tämän viimeisen yön. Mutta nyt oli tullut aika hyvästellä tämä paikka, tämä rauha, hetket Fågelholkissa.
Kirjoittamisessa ja lukemisessa pääsin hyvään alkuun. Sain muun muassa tehtyä raamit muistelemisen etenemiselle, kaavailtua sisältöä, käytyä läpi muistivihkoni, kalenterini ja osoitekirjani. Tosin paljon säilömääni jäi vielä läpikäymättä, vielä tarvitsisin yksinoloa… No, katsotaan.
Auto on lastattu. Keitin vielä kupposen pikakahvista. Katselen hyvästellen vanhaa mäntyä mökin pielessä, vanhoja koivuja, linnunpönttöjä, leppiä, katajia, oljenkeltaista kaislikkoa, vastarannan hiljaista näkymää, ruskaa etäällä, tyyntä merenlahtea… – luonto on vaiti – menneen kesän haikeus hiipii hetkeksi mieleeni ja sitten suuri kiitollisuus tämän kaiken kokemisesta, olen ollut onnekas.
Nämä kuukaudet Fågelholkin rauhassa, luonto ihan siinä käden ulottuvilla, kahvihetket terassilla, lintujen hyörinän katselu ja niin edelleen ovat olleet taas yhden haaveeni täyttymistä – mitä seuraavaksi? kysyn. Sydämeni vastaa: no, se on sinulla menossa.
*
P.S. Mieluisia linkkejä:
www.odysse.info
Kauniita loppusyksyn maisemia, niiden jälkeen kohti uusia haaveita ja haasteita!
VastaaPoistaKiitos, kauniisti sanottu!
VastaaPoista