Eilen oli viimeinen PDT-käsittely Tyksissä, toivottavasti viimeiseni.
Turun Kauppatori on muutosten myllerryksessä (9.10.2018)
Vähän hirvitti osallistua lukupiiri-iltaan (Paimion kirjastossa) silmänalus turvonneena. Mutta halusin niin mieluusti kuulla muiden lukukokemuksia Kyllikki Villan Pakomatkalla -kirjasta (2007).
Samamielisesti totesimme kirjasta puuttuvan paikka- ja ympäristökuvauksia; kaivattiin tarkempaa kuvausta millaiselta esim. Lissabonissa ja St. Helenan saarella näytti.
Kotona pohdiskelin kirjaa vielä tarkemmin. Ja minusta kirja ei kuulukaan varsinaiseen matkakirjan tai matkaromaanin genreen. Kirjan lisäotsikkokin Toinen lokikirja antaa vihjeen kirjan sisällöstä.
Toisin sanoen Villa pitää lokia merenkulkijan tapaan matkailunsa (seilaamisensa) vaiheista.
Tässä hän mielestäni onnistuu kertoessaan, miten ja milloin siirtyi kohteesta A kohteeseen B ja kuvatessaan matkallaoloaan, vaikeuksiaan, huoliaan jne. Itse en oikeasti kaivannut tällaiseen kirjaan ympäristökuvauksia. Haluan nähdä itse.
Ajattelen näet, että kukin näkee ja kokee ympäristönsä omalla tavallaan, kiinnostuksensa mukaan. Toiset havainnoivat kasveja, luontoa, toiset koluavat museot, kirjakaupat ruokapaikat jne. ja kirjoittavat sen mukaan, ja ehkei näin logimaisesti vaan perinpohjaisesti käyntikohteistaan.
Ja arvelen Villan halunneen pitäytyäkin tiukasti juuri logikirja-genreessä, jos sellaista nyt on (minulle on). Eritoten minua kiinnosti ja innoitti tässä kirjassa vieläkin se, miten hän ylipäänsä iäkkäänä naisihmisenä selvisi vuonna 1991 maanosasta toiseen, mitä teki, miten eli ja millä lailla liikkui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti