Matkalle Punapään kanssa 4/5: Valmistautuminen

Vesisadetta eilen, vesisadetta tänäänkin, mutta eiköhän se talven niska kohta taitu täällä Lounais-Suomessa.

No, reissuun valmistautumista tämäkin oli, kun muistin perua kaikki kirjastoon tekemäni kirjavaraukset ja palauttaa luetut. 

Samalla tsekkasin, mitä kaikkea olen tämän vuoden puolella lukenut. Aika liuta kaikenlaista: Hannu Mäkelää, Bo Carbelaa, Tuva Korsströmiä, Erno Paasilinnaa Olli Jalosta, Samuli Parosta, Antti Tuuria, Aarne Kinnusta, Janet Wallachia, Samuel Beckettiä, Stephen Kingiä, Antti Nyléniä, Vesa Oittista, Henning Mankellia jne. 

Ja sit taas Punapään kimppuun. Tyhjensin koko 45 litraisen rinkkani. Rinkka itsessään painaa kaksi ja puoli kiloa. Voin siis lastata siihen korkeintaan neljä ja puoli kiloa tavaraa, mikä ei ole paljon. 

Katsotaan miten käy, kun kohta täytän rinkan viimeisen kerran, lähtöpäivä lähenee.

Matkalle Punapään kanssa 3/5: Valmistautuminen

Kummallista tämä minun matkalle valmistautuminen tällä kertaa. Vain muutaman kävelylenkin olen tehnyt. Sitäkin enemmän on mennyt aikaa fundeeraamiseen, tavaroiden keräämiseen, pakkaamiseen ja purkamiseen. 

 Välillä tulee tunne, onko tässä enää mitään mieltä. Tuntuu, että Punapääkin irvailee: - Olisiko ollut järkevämpää jäädä kotiin työstämään valmiimmaksi tekeillä olevaa tekstiäsi. 

Mutta tästä mietinnästä Camino sentää yltyy varsin äänekkääksi: - Mitä turhia, matkalle, matkalle, täällä jo odotellaan. Täällä keväinen lauha tuuli henkäilee, täällä on polkusi rauhainen, eukalyptuspuiden huumaava tuoksu odottaa… matkaan jo joudu. 

Ja taas minä Punapään kimppuun – no, katsotan nyt taas kerran mitä on tullut lastattua. Punnitsen ensin laukkupuntarilla. Painoa on nyt seitsemän ja puoli kiloa, liikaa, pitää vähentää tavaroita.

Alan tyhjentää rinkkaa hokien karsi, karsi, korkeintaan 6-7 kiloa on riittävästi. Hoen, tarvitsenko tätä tai tätä, en tarvitse, voin olla ilmankin, en ole ennenkään tarvinnut. 

Punapää taas hermoilee: - Koitas jo lopettaa moinen jahkailu. Rauhoittelen sitä - noh, noh, kohta on reissupäivä, onneksi. No niin just, loppuu tuollainen tyhjänpäiväinen... se mutisee vielä.

Vielä lumi...

Vielä lumi maan peitti, hohtavaksi langetti. Niinpä, vielä ollaan kevättalven ja kevään rajamailla. Vielä piti tiet lumesta aurata ja hiekat paljastaa. 

Poissa on ikävä hiekkapöly, tilalla raikas, kirpeä pakkasilma ja aurinko täytenä sinisellä taivahalla. 

Vielä jaksaa orkidea kukkia ja aamuauringon kanssa kilvoitella.

Matkalle Punapään kanssa 2/5: Valmistautuminen

Eilen jäinen pihamaa lainehti vesisateesta. Ja jo aamusella näytti vallan toisenlaiselta: hohtavalta ja vitivalkoiselta niin että silmiin otti. Oli näet tullut uutta peittävää lunta kaikkialle. 

Sanoin Punapäälle, että tästä ei kyllä kävelykeli parane, pistetäänpäs töpinäksi ja ei kun harjoittelemaan. Laitetaan sulle vähän lisää painoa. Viimeksi oli kuusi ja puoli, kokeillaan siitä vähän petrata ”Katos, ny sul on oikke kunno meininkki”, se sanoi. 

Seitsemän ja puoli kiloa lastasin ja siitä sitten jouduimme Vähijokipolulle. Alussa tuntui sen verran huteralta askeltaa, että Punapää hermostui: ”Mitä sä ny keikut, pysyks sä ollenka pystys?” No, mennään täs hissukseen, rauhoittelin sitä.

Vähäjokipolku

Lähistöllemme on rakenteilla kivan tuntuinen kävelytie, Vähäjokipolku. 

Eilen kävin polulla rinkan kanssa ensimmäistä kertaa. Oli hyvä sää, pieni pakkanen ja hyinen tuuli, mutta polulla sitä tuskin tunsi.

Tänään kävelin suojasäässä ja lumituiskussa saman lenkin, mutta ilman rinkkaa. Hyvä on polulla jo nyt astella vaikkei ole vielä valmis: on sopivan muhkurainen treenaamiseen ja muutama nousukin löytyy.

Laskiaispulla

Nyt saavat laskiaispullat riittää minun puolestani – jääköön tämä viimeisekseni tänä vuonna! 

Aivan liikaa olen niillä herkutellut. Mutta aito kermavaahto on vaan niin taivaallisen hyvää – mitä enemmän kermaa sitä herkullisempaa – oli pulla sitten mantelitäytteellä tai hillolla.

Turun kaupunginteatteri: Hamlet

Viime teatterikäynnistäni on aikaa, aivan liikaa onkin. Huomasin sen eilisessä Hamlet -näytelmästä, joka oli vailla perinteisiä värikkäitä kulisseja väreineen ja maisemineen.

Sen sijaan oli muuta kuten mainokset (tai taisivat olla esillä sponsoreina) näyttämöllä. Niitä olivat Lidlin muovikassi, HK: n merkki ja iso ja musta Volvo häikäisevine valoineen. 

Rämähtävä musiikki ja valot, varsinkin alussa, saivat minut hätkähtämään ja hypähtämään tämän tästä. No, viimetingassa valittu istuinpaikkani permannolla ei ollut paras mahdollinen äänten ja valojen kannalta. 

Näytelmän vauhdikas tempo, asusteet – jaa’a, erikoisia – mutta eipä niistä tässä sen enempää, käyköön itse kukin kokemassa. 

William Shakespearen (1564-1616) noin satoja vuosia vanhassa, ehkä 1600-luvulla kirjoitetussa näytelmässä, Hamlet näytelmän teemat ovat vallasta, kostosta ja petoksesta. Nämä pääteemat tulivat Paavo Westerbergin ohjaamassa esityksessä hyvin esille, varsin hyvin ja monitasoisesti tulivatkin. 

Shakespearen näytelmän tarkoitus lienee tuoda tietoisuuteemme nämä mahdit, siis mainitut valtateemat, jotka vielä nykymenossakin näyttäytyvät eri ympäristöissä ja kulisseissa. 

Itse ihminen ei ole juurikaan muuttunut, siltä tuntuu, kun maailman menoa seuraa – tai olisiko tietoisuutemme ja ymmärryksemme pikkuriikkisen laajentunut… tiedä häntä, liekö toiveajattelua. 

Teatterin jälkeen vielä syömingit ravintola Ludussa.