Että yhtenä yönä piti itselleni tämmöinenkin haaveri sattua kaiken tottumisen ja mukavien päivien jälkeen. Että sainkin päähäni kokeilla oikean polven varassa kavuta sänkyyn, oikein ponkaisin!
No, sepä ei kestänyt, vaan seurasi rusahdus ja valtava kipu. Jestas kun sattui. Peljästyin, että mitä nyt seuraa, onko kaveripäiväni Lunan kanssa luetut? Varovasti siitä sitten toisen jalassa varassa laskeuduin ja linkutin liikkeelle. Enkä tainnut ihan äänetön olla, koska Luna kömpi hetkeksi sängyn alle, pelästytin hänetkin.
Periksi ei anneta, varovaisesti, pikkuhiljaa linkutin tukea ottaen milloin mistäkin. Sain laitetuksi sentään Lunalle ja itselleni aamupalat. Nyt ei mentykään heti aamulenkille vaan lepäilemään, piti saada polvi suoraksi ja tunnustella miten oikein kävi.
Muistin särkylääkkeen, ja se tuntuikin kipua hieman hellittävän. Haaveripäivänä ja seuraavinakin tehtiin tavallista lyhyempiä lenkkejä, polvi ei kestänyt taivuttamista.
Luna sai nyt pihapiirissä juoksennella ja tutkia maastoa vapaana.
Onneksi ei uusinut keppostaan, vaan aina kotvan kuluttu vipelsi luokseni. Ihana Luna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti