Lunan kaverina: IX/IX Viimeinen päivä

On tämä ollut kivaa aikaa! Paitsi Luna, niin myös ympäristö on vertaansa vailla: meri, kalliot, metsät, metsätiet… Lenkkeily, kuntoilu jäi kylläkin vähemmälle kuin mitä luulin. Mutta aikansa kutakin…

Kaikesta huomasi, että Luna aavisti kaveruuden loppuvan, oli tavallista vaisumpi. Päivän ensimmäinen lenkki sujui normaalisti, mutta toiselle ei sitten enää lähtenytkään.

Houkuttelin ensin toiseen suuntaan, sitten toiseen, mutta Luna seisoi vaan paikoillaan. ”No Luna, ei väkisin lenkille”, otin flexin pois. Leikkikään ei sille oikein maittanut. 

Lähdin siitä sitten keräilemään tavaroitani ja valmistelemaan meille syömistä. Muutaman tunnin kuluttua lähtisin ja lähdinkin. Luna jäi ikkunan taakse tuijottelemaan nappisilmillään lähtöäni. Vaikka tiesin että isäntäväki tulee kohta, silti tuntui pahalta jättää se… 

*

Yhtenä päivänä Luna järjesti yllätyksen, pienen kepposen.. Jälleen kun oli ruoka-aika, ponkaisi se sohvalta ruokakupin lähelle ja pudotti huulipuikon, Foreverin Lipsin lattialle kuin sanoakseen, että katos mitä tässä. 

Ihmeissäni tuijotin, että miten sen oli saanut? Pidin aina Lipsiä vyölaukun vetoketjullisessa pikkutaskussa. Olin kyllä yhtenä päivänä jättänyt toviksi laukun pöydälle, mutta minusta vetoketjut olivat kiinni. Nyt kun tarkistin, vetoketju olikin auki ja tasku tyhjä. 

Myöhemmin kysyin Astalta, että ei kai Luna osaa vetoketjuja avata? ”Kyllä se osaa!” sanoi Asta. No, enpä olisi uskonut. Näköjään salakähmäisesti ja äänettömästi hääräilee – pistää miettimään mitähän muuta se on minulta kätkenyt.