Yhtenä päivänä laittaessani Lunalle ja itselleni ruokaa framille hämmästyin aika lailla ja huolestuinkin kun hän pudotti suklaakonvehdin paperikääreineen lattialle ruokakipon viereen.
Siinä sitten tuijotimme toisiamme, ja minä varsin äimän käkenä: ”Luna, mistä olet tuon voinut ottaa?” Pähkäilin pitkään ja vieläkin että mistä oli sen napannut. Asta kyllä kertoi, että Luna on kova piilottelemaan milloin mitäkin. Ja totta, piilottelikin porkkananpaloja ja omenalohkoja sohvan, tyynyjen rakoon ja ties mihin. Mutta että karkkeja, joihin sen ei pitänyt ylettyä! Ehkä oli huomaamattani napannut kahvipöydältä mariskoolista, kun väki poistui pihalle. Aika hauska ja vekkuli Luna on!
Vähitellen kipu polvessa hellitti, ja muutenkin norjistui. Kävelyt Lunan kanssa tuntuivat edistävän paranemista. Parasetamolia otin parina päivänä, samoin kipugeeliä laitoin kolmesti päivässä. Lopetin sitten, jotta ilman lääkitystä tietäisin paremmin missä mallissa jalka on. Joka päivä pidensimme kävelyaikaa ja -matkaa.
Siskokin piipahti hetkeksi yhtenä aurinkoisena päivänä. Kävelimme läheiselle veljen ja vaimonsa mökille ihailemaan hetkeksi aurinkoista näkymää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti