Lunan kaverina: V/XIII Rankkasade

Alkupäivät olivat kauniita, lämpimiä ja aurinkoisia, mukava sää kaikin puolin. Aloimme tottua, Luna ja minä, toisiimme. 

Kolme kertaa päivässä teimme lenkkejä pihapiirin ulkopuolelle. Mutta sitten tuli muutama sadepäivä, rankasti satoikin, ei kuitenkaan heti aikaisin aamulla. Ehdimme sadepäivinä aamulenkille pienessä tihkusateessa pahemmin kastumatta. Ja päivälläkin heti kun sade vähän taukosi. 

Sadepäivinä oli se hyvä puoli, ettei tarvinnut kastella kasveja. Siirtelin joitakin syrjemmälle, jottei sade ihan kaikkia pieksisi. Veli auttoi valtavien ruukkujen alusastioiden tyhjennyksessä.

Yhtenä aamulenkillä väsyin kummasti. Ehkä kun jalassasi oli isot metsäsaappaat ja maasto upottava. Pulssi nousi tavallista korkeammalle ylämäessä. Lunaa ei väsyttänyt vaan sisälle tullessamme alkoi kantaa lelujaan, olisi halunnut leikkiä.

Mutta sillä kertaa en kerta kaikkiaan jaksanut, oli pakko levähtää makuukamarin puolella. Huvitti kun Luna seurasi perässä ja hänkin kömpi omaan sänkyynsä.